äänetön

Definition from Wiktionary, a free dictionary

Contents 1 Finnish 1.1 Etymology 1.2 Pronunciation 1.3 Adjective 1.3.1 Declension 1.3.2 Derived terms

[edit] Finnish

[edit] Etymology

ääni +‎ -tön

[edit] Pronunciation

• IPA: [ˈæːne̞t̪ø̞n]
• Hyphenation: ää‧ne‧tön

[edit] Adjective

äänetön (comparative äänettömämpi, superlative äänettömin)

1. quiet, soundless

   Metsä oli äänetön. — The forest was quiet.

[edit] Declension

Declension of äänetön (type onneton) singular plural nominative äänetön äänettömät genitive äänettömän äänettömien äänetönten1 partitive äänetöntä äänettömiä accusative äänetön äänettömän äänettömät inessive äänettömässä äänettömissä elative äänettömästä äänettömistä illative äänettömään äänettömiin adessive äänettömällä äänettömillä ablative äänettömältä äänettömiltä allative äänettömälle äänettömille essive äänettömänä äänettöminä translative äänettömäksi äänettömiksi instructive – äänettömin abessive äänettömättä äänettömittä comitative – äänettömine 1) Rare.

[edit] Derived terms

• äänettömästi
• äänettömyys