ärsyttää

Finnish

Etymology

From ärtyä +‎ -ttää. The change from -t- to -s- is dialectal variation and unexplained; the expected form, ärryttää is found in dialects and can be seen in cognates like Estonian ärritama, Karelian ärrytteä and Livonian ertļõ.

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈærsytːæːˣ/, [ˈærs̠yt̪ːæː(ʔ)]
• Rhymes: -ærsytːæː
• Syllabification^(key): är‧syt‧tää

Verb

ärsyttää (transitive, usually atelic)

1. to irritate, annoy (mentally and/or physically); to bother, exasperate, rub someone the wrong way (mentally)
2. to tease, harass, hector
3. (psychology) to stimulate

Conjugation

Inflection of ärsyttää (Kotus type 53*C/muistaa, tt-t gradation)
indicative mood
present tense				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		ärsytän	en ärsytä	1st sing.	olen ärsyttänyt	en ole ärsyttänyt
2nd sing.		ärsytät	et ärsytä	2nd sing.	olet ärsyttänyt	et ole ärsyttänyt
3rd sing.		ärsyttää	ei ärsytä	3rd sing.	on ärsyttänyt	ei ole ärsyttänyt
1st plur.		ärsytämme	emme ärsytä	1st plur.	olemme ärsyttäneet	emme ole ärsyttäneet
2nd plur.		ärsytätte	ette ärsytä	2nd plur.	olette ärsyttäneet	ette ole ärsyttäneet
3rd plur.		ärsyttävät	eivät ärsytä	3rd plur.	ovat ärsyttäneet	eivät ole ärsyttäneet
passive		ärsytetään	ei ärsytetä	passive	on ärsytetty	ei ole ärsytetty
past tense				pluperfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		ärsytin	en ärsyttänyt	1st sing.	olin ärsyttänyt	en ollut ärsyttänyt
2nd sing.		ärsytit	et ärsyttänyt	2nd sing.	olit ärsyttänyt	et ollut ärsyttänyt
3rd sing.		ärsytti	ei ärsyttänyt	3rd sing.	oli ärsyttänyt	ei ollut ärsyttänyt
1st plur.		ärsytimme	emme ärsyttäneet	1st plur.	olimme ärsyttäneet	emme olleet ärsyttäneet
2nd plur.		ärsytitte	ette ärsyttäneet	2nd plur.	olitte ärsyttäneet	ette olleet ärsyttäneet
3rd plur.		ärsyttivät	eivät ärsyttäneet	3rd plur.	olivat ärsyttäneet	eivät olleet ärsyttäneet
passive		ärsytettiin	ei ärsytetty	passive	oli ärsytetty	ei ollut ärsytetty
conditional mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		ärsyttäisin	en ärsyttäisi	1st sing.	olisin ärsyttänyt	en olisi ärsyttänyt
2nd sing.		ärsyttäisit	et ärsyttäisi	2nd sing.	olisit ärsyttänyt	et olisi ärsyttänyt
3rd sing.		ärsyttäisi	ei ärsyttäisi	3rd sing.	olisi ärsyttänyt	ei olisi ärsyttänyt
1st plur.		ärsyttäisimme	emme ärsyttäisi	1st plur.	olisimme ärsyttäneet	emme olisi ärsyttäneet
2nd plur.		ärsyttäisitte	ette ärsyttäisi	2nd plur.	olisitte ärsyttäneet	ette olisi ärsyttäneet
3rd plur.		ärsyttäisivät	eivät ärsyttäisi	3rd plur.	olisivat ärsyttäneet	eivät olisi ärsyttäneet
passive		ärsytettäisiin	ei ärsytettäisi	passive	olisi ärsytetty	ei olisi ärsytetty
imperative mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		—	—	1st sing.	—	—
2nd sing.		ärsytä	älä ärsytä	2nd sing.	—	—
3rd sing.		ärsyttäköön	älköön ärsyttäkö	3rd sing.	olkoon ärsyttänyt	älköön olko ärsyttänyt
1st plur.		ärsyttäkäämme	älkäämme ärsyttäkö	1st plur.	—	—
2nd plur.		ärsyttäkää	älkää ärsyttäkö	2nd plur.	—	—
3rd plur.		ärsyttäkööt	älkööt ärsyttäkö	3rd plur.	olkoot ärsyttäneet	älkööt olko ärsyttäneet
passive		ärsytettäköön	älköön ärsytettäkö	passive	olkoon ärsytetty	älköön olko ärsytetty
potential mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		ärsyttänen	en ärsyttäne	1st sing.	lienen ärsyttänyt	en liene ärsyttänyt
2nd sing.		ärsyttänet	et ärsyttäne	2nd sing.	lienet ärsyttänyt	et liene ärsyttänyt
3rd sing.		ärsyttänee	ei ärsyttäne	3rd sing.	lienee ärsyttänyt	ei liene ärsyttänyt
1st plur.		ärsyttänemme	emme ärsyttäne	1st plur.	lienemme ärsyttäneet	emme liene ärsyttäneet
2nd plur.		ärsyttänette	ette ärsyttäne	2nd plur.	lienette ärsyttäneet	ette liene ärsyttäneet
3rd plur.		ärsyttänevät	eivät ärsyttäne	3rd plur.	lienevät ärsyttäneet	eivät liene ärsyttäneet
passive		ärsytettäneen	ei ärsytettäne	passive	lienee ärsytetty	ei liene ärsytetty
Nominal forms
infinitives				participles
		active	passive		active	passive
1st		ärsyttää		present	ärsyttävä	ärsytettävä
long 1st1		Possessive forms Person sing. plur. 1st ärsyttääkseni ärsyttääksemme 2nd ärsyttääksesi ärsyttääksenne 3rd ärsyttääkseen ärsyttääksensä		past	ärsyttänyt	ärsytetty
2nd	inessive2	ärsyttäessä	ärsytettäessä	agent3	ärsyttämä
		Possessive forms Person sing. plur. 1st ärsyttäessäni ärsyttäessämme 2nd ärsyttäessäsi ärsyttäessänne 3rd ärsyttäessään ärsyttäessänsä		negative	ärsyttämätön
	instructive	ärsyttäen	—	1) Used only with a possessive suffix. 2) Usually with a possessive suffix (active only). 3) Usually with a possessive suffix. Not used with intransitive verbs. Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms. 4) Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details). * The third-person singular indicative form ärsyttää does not exhibit final gemination, unlike the first infinitive (the lemma form), even though they are spelled identically.
3rd	inessive	ärsyttämässä	—
	elative	ärsyttämästä	—
	illative	ärsyttämään	—
	adessive	ärsyttämällä	—
	abessive	ärsyttämättä	—
	instructive	ärsyttämän	ärsytettämän
4th4	verbal noun	ärsyttäminen
5th1		Possessive forms Person sing. plur. 1st ärsyttämäisilläni ärsyttämäisillämme 2nd ärsyttämäisilläsi ärsyttämäisillänne 3rd ärsyttämäisillään ärsyttämäisillänsä

Synonyms

• (to tease): härnätä

Derived terms

adjectives

• ärsyttävä

 

nouns

• ärsyke
• ärsyttäminen
• ärsytys

 

verbs

• ärsyttyä

 

Related terms

• ärsyke
• ärsyyntyä

Further reading

• “ärsyttää”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-04

Anagrams

• räystäät