Aino

See also: aino, aïno, and AINO

English

Noun

Aino pl (plural only)

1. Alternative form of Ainu (ethnic group of Japan)

Proper noun

Aino

1. Alternative form of Ainu (language)

Anagrams

• AION, Aion, Inoa, Iona, naio, naoi, onia

Estonian

Etymology

Borrowed from Finnish Aino.

Proper noun

Aino

1. a female given name from Finnish

Usage notes

• Popular in the 1930s.

Related terms

• Ainu

Finnish

Etymology

From aino, a poetic variant of ainoa (“only, sole”), also in the sense "unique". The name was invented by Elias Lönnrot for the second edition of the Kalevala (1849) by adding an upper case initial to terms like aino tytti (“the only girl”), of the first edition (1835).

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈɑi̯no/, [ˈɑ̝i̯no̞]
• Rhymes: -ɑino
• Syllabification^(key): Ai‧no

Proper noun

Aino

1. A heroine in the Kalevala.
   • 1849, Eino Friberg, 1988, transl., Kalevala, 3:517-522::

     Tuot’ itken tämän ikäni, / Puhki polveni murehin: / Annoin Aino siskoseni, / Lupasin emoni lapsen / Väinämöiselle varaksi, / Laulajalle puolisoksi, /

     This is why I'll weep forever, / What I'll mourn throughout my lifetime: / That I gave my sister Aino, / Even pledged my mother's child / To Väinämöinen as a helpmate, / And provider for the singer, /

2. a female given name
   • 1959, Väinö Linna, Täällä Pohjantähden alla 1, WSOY 1965, page 159:

     Muu väki oikeastaan pitikin välittömästä Ilmarista. Aino-neiti sen sijaan olikin jo lapsena hillitty. Lapset olivat todella saaneet suomalaiset nimet, vieläpä Kalevalasta. Tyttöä sanottiin kuitenkin Aniksi.

     The rest of the people liked the natural character of Ilmari. Miss Aino on the other hand had been reserved since childhood. The names were very Finnish, straight from the Kalevala. The girl was often called Ani, however.

   • 2017, Roope Lipasti, Ruotsinlaiva, Atena, →ISBN, page 27:

     Aino oli nimensä mukaisesti ainoa lapsi.

     As Aino's name suggested, she was the only child.

Usage notes

• The most popular first name for women born in Finland in 1916-1927 and again in 2006 and 2020.

Declension

Inflection of Aino (Kotus type 1/valo, no gradation)
nominative		Aino	Ainot
genitive		Ainon	Ainojen
partitive		Ainoa	Ainoja
illative		Ainoon	Ainoihin
		singular	plural
nominative		Aino	Ainot
accusative	nom.	Aino	Ainot
	gen.	Ainon
genitive		Ainon	Ainojen
partitive		Ainoa	Ainoja
inessive		Ainossa	Ainoissa
elative		Ainosta	Ainoista
illative		Ainoon	Ainoihin
adessive		Ainolla	Ainoilla
ablative		Ainolta	Ainoilta
allative		Ainolle	Ainoille
essive		Ainona	Ainoina
translative		Ainoksi	Ainoiksi
abessive		Ainotta	Ainoitta
instructive		—	Ainoin
comitative		See the possessive forms below.

Possessive forms of Aino (Kotus type 1/valo, no gradation)

first-person singular possessor singular plural nominative Ainoni Ainoni accusative nom. Ainoni Ainoni gen. Ainoni genitive Ainoni Ainojeni partitive Ainoani Ainojani inessive Ainossani Ainoissani elative Ainostani Ainoistani illative Ainooni Ainoihini adessive Ainollani Ainoillani ablative Ainoltani Ainoiltani allative Ainolleni Ainoilleni essive Ainonani Ainoinani translative Ainokseni Ainoikseni abessive Ainottani Ainoittani instructive — — comitative — Ainoineni second-person singular possessor singular plural nominative Ainosi Ainosi accusative nom. Ainosi Ainosi gen. Ainosi genitive Ainosi Ainojesi partitive Ainoasi Ainojasi inessive Ainossasi Ainoissasi elative Ainostasi Ainoistasi illative Ainoosi Ainoihisi adessive Ainollasi Ainoillasi ablative Ainoltasi Ainoiltasi allative Ainollesi Ainoillesi essive Ainonasi Ainoinasi translative Ainoksesi Ainoiksesi abessive Ainottasi Ainoittasi instructive — — comitative — Ainoinesi first-person plural possessor singular plural nominative Ainomme Ainomme accusative nom. Ainomme Ainomme gen. Ainomme genitive Ainomme Ainojemme partitive Ainoamme Ainojamme inessive Ainossamme Ainoissamme elative Ainostamme Ainoistamme illative Ainoomme Ainoihimme adessive Ainollamme Ainoillamme ablative Ainoltamme Ainoiltamme allative Ainollemme Ainoillemme essive Ainonamme Ainoinamme translative Ainoksemme Ainoiksemme abessive Ainottamme Ainoittamme instructive — — comitative — Ainoinemme second-person plural possessor singular plural nominative Ainonne Ainonne accusative nom. Ainonne Ainonne gen. Ainonne genitive Ainonne Ainojenne partitive Ainoanne Ainojanne inessive Ainossanne Ainoissanne elative Ainostanne Ainoistanne illative Ainoonne Ainoihinne adessive Ainollanne Ainoillanne ablative Ainoltanne Ainoiltanne allative Ainollenne Ainoillenne essive Ainonanne Ainoinanne translative Ainoksenne Ainoiksenne abessive Ainottanne Ainoittanne instructive — — comitative — Ainoinenne third-person possessor singular plural nominative Ainonsa Ainonsa accusative nom. Ainonsa Ainonsa gen. Ainonsa genitive Ainonsa Ainojensa partitive Ainoaan Ainoansa Ainojaan Ainojansa inessive Ainossaan Ainossansa Ainoissaan Ainoissansa elative Ainostaan Ainostansa Ainoistaan Ainoistansa illative Ainoonsa Ainoihinsa adessive Ainollaan Ainollansa Ainoillaan Ainoillansa ablative Ainoltaan Ainoltansa Ainoiltaan Ainoiltansa allative Ainolleen Ainollensa Ainoilleen Ainoillensa essive Ainonaan Ainonansa Ainoinaan Ainoinansa translative Ainokseen Ainoksensa Ainoikseen Ainoiksensa abessive Ainottaan Ainottansa Ainoittaan Ainoittansa instructive — — comitative — Ainoineen Ainoinensa

Derived terms

• Aija
• Aina
• Aini
• Ainikki

Statistics

• Aino is the 20^th most common female given name in Finland, belonging to 21,076 female individuals (and as a middle name to 15,257 more), and also belongs as a middle name to 7 male individuals, according to February 2023 data from the Digital and Population Data Services Agency of Finland.

Anagrams

• aion, anoi