Ilma

See also: ilma

Finnish

Etymology

From ilma (“air”), also shortened Ilmatar, ilman impi, spirits of air in Finnish mythology.

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈilmɑ/, [ˈilmɑ̝]
• Rhymes: -ilmɑ
• Syllabification^(key): Il‧ma

Proper noun

Ilma

1. a female given name

Declension

Inflection of Ilma (Kotus type 9/kala, no gradation)
nominative		Ilma	Ilmat
genitive		Ilman	Ilmojen
partitive		Ilmaa	Ilmoja
illative		Ilmaan	Ilmoihin
		singular	plural
nominative		Ilma	Ilmat
accusative	nom.	Ilma	Ilmat
	gen.	Ilman
genitive		Ilman	Ilmojen Ilmainrare
partitive		Ilmaa	Ilmoja
inessive		Ilmassa	Ilmoissa
elative		Ilmasta	Ilmoista
illative		Ilmaan	Ilmoihin
adessive		Ilmalla	Ilmoilla
ablative		Ilmalta	Ilmoilta
allative		Ilmalle	Ilmoille
essive		Ilmana	Ilmoina
translative		Ilmaksi	Ilmoiksi
abessive		Ilmatta	Ilmoitta
instructive		—	Ilmoin
comitative		See the possessive forms below.

Possessive forms of Ilma (Kotus type 9/kala, no gradation)

first-person singular possessor singular plural nominative Ilmani Ilmani accusative nom. Ilmani Ilmani gen. Ilmani genitive Ilmani Ilmojeni Ilmainirare partitive Ilmaani Ilmojani inessive Ilmassani Ilmoissani elative Ilmastani Ilmoistani illative Ilmaani Ilmoihini adessive Ilmallani Ilmoillani ablative Ilmaltani Ilmoiltani allative Ilmalleni Ilmoilleni essive Ilmanani Ilmoinani translative Ilmakseni Ilmoikseni abessive Ilmattani Ilmoittani instructive — — comitative — Ilmoineni second-person singular possessor singular plural nominative Ilmasi Ilmasi accusative nom. Ilmasi Ilmasi gen. Ilmasi genitive Ilmasi Ilmojesi Ilmaisirare partitive Ilmaasi Ilmojasi inessive Ilmassasi Ilmoissasi elative Ilmastasi Ilmoistasi illative Ilmaasi Ilmoihisi adessive Ilmallasi Ilmoillasi ablative Ilmaltasi Ilmoiltasi allative Ilmallesi Ilmoillesi essive Ilmanasi Ilmoinasi translative Ilmaksesi Ilmoiksesi abessive Ilmattasi Ilmoittasi instructive — — comitative — Ilmoinesi first-person plural possessor singular plural nominative Ilmamme Ilmamme accusative nom. Ilmamme Ilmamme gen. Ilmamme genitive Ilmamme Ilmojemme Ilmaimmerare partitive Ilmaamme Ilmojamme inessive Ilmassamme Ilmoissamme elative Ilmastamme Ilmoistamme illative Ilmaamme Ilmoihimme adessive Ilmallamme Ilmoillamme ablative Ilmaltamme Ilmoiltamme allative Ilmallemme Ilmoillemme essive Ilmanamme Ilmoinamme translative Ilmaksemme Ilmoiksemme abessive Ilmattamme Ilmoittamme instructive — — comitative — Ilmoinemme second-person plural possessor singular plural nominative Ilmanne Ilmanne accusative nom. Ilmanne Ilmanne gen. Ilmanne genitive Ilmanne Ilmojenne Ilmainnerare partitive Ilmaanne Ilmojanne inessive Ilmassanne Ilmoissanne elative Ilmastanne Ilmoistanne illative Ilmaanne Ilmoihinne adessive Ilmallanne Ilmoillanne ablative Ilmaltanne Ilmoiltanne allative Ilmallenne Ilmoillenne essive Ilmananne Ilmoinanne translative Ilmaksenne Ilmoiksenne abessive Ilmattanne Ilmoittanne instructive — — comitative — Ilmoinenne third-person possessor singular plural nominative Ilmansa Ilmansa accusative nom. Ilmansa Ilmansa gen. Ilmansa genitive Ilmansa Ilmojensa Ilmainsarare partitive Ilmaansa Ilmojaan Ilmojansa inessive Ilmassaan Ilmassansa Ilmoissaan Ilmoissansa elative Ilmastaan Ilmastansa Ilmoistaan Ilmoistansa illative Ilmaansa Ilmoihinsa adessive Ilmallaan Ilmallansa Ilmoillaan Ilmoillansa ablative Ilmaltaan Ilmaltansa Ilmoiltaan Ilmoiltansa allative Ilmalleen Ilmallensa Ilmoilleen Ilmoillensa essive Ilmanaan Ilmanansa Ilmoinaan Ilmoinansa translative Ilmakseen Ilmaksensa Ilmoikseen Ilmoiksensa abessive Ilmattaan Ilmattansa Ilmoittaan Ilmoittansa instructive — — comitative — Ilmoineen Ilmoinensa

Related terms

• Ilmi
• male names: Ilmari, Ilmo

Statistics

• Ilma is the 996^th (tied with 1 other name) most common female given name in Finland, belonging to 160 female individuals (and as a middle name to 129 more), according to February 2023 data from the Digital and Population Data Services Agency of Finland.

Anagrams

• Mali, Mila, lima, mali

Hungarian

Etymology

Coined by Mihály Vörösmarty in Csongor and Tünde, perhaps as a shortening of Vilma.

Pronunciation

• IPA^(key): [ˈilmɒ]
• Hyphenation: Il‧ma
• Rhymes: -mɒ

Proper noun

Ilma

1. a female given name

Declension

Inflection (stem in long/high vowel, back harmony)
	singular	plural
nominative	Ilma	Ilmák
accusative	Ilmát	Ilmákat
dative	Ilmának	Ilmáknak
instrumental	Ilmával	Ilmákkal
causal-final	Ilmáért	Ilmákért
translative	Ilmává	Ilmákká
terminative	Ilmáig	Ilmákig
essive-formal	Ilmaként	Ilmákként
essive-modal	—	—
inessive	Ilmában	Ilmákban
superessive	Ilmán	Ilmákon
adessive	Ilmánál	Ilmáknál
illative	Ilmába	Ilmákba
sublative	Ilmára	Ilmákra
allative	Ilmához	Ilmákhoz
elative	Ilmából	Ilmákból
delative	Ilmáról	Ilmákról
ablative	Ilmától	Ilmáktól
non-attributive possessive - singular	Ilmáé	Ilmáké
non-attributive possessive - plural	Ilmáéi	Ilmákéi

Possessive forms of Ilma
possessor	single possession	multiple possessions
1st person sing.	Ilmám	Ilmáim
2nd person sing.	Ilmád	Ilmáid
3rd person sing.	Ilmája	Ilmái
1st person plural	Ilmánk	Ilmáink
2nd person plural	Ilmátok	Ilmáitok
3rd person plural	Ilmájuk	Ilmáik