arvella

Finnish

Etymology 1

arvata +‎ -ella

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈɑrʋelːɑˣ/, [ˈɑ̝rʋe̞lːɑ̝(ʔ)]
• Rhymes: -ɑrʋelːɑ
• Syllabification^(key): ar‧vel‧la

Verb

arvella

1. to suppose, think, believe, reckon, speculate (about = elative)
2. (intransitive) to hesitate

Conjugation

Inflection of arvella (Kotus type 67/tulla, no gradation)
indicative mood
present tense				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		arvelen	en arvele	1st sing.	olen arvellut	en ole arvellut
2nd sing.		arvelet	et arvele	2nd sing.	olet arvellut	et ole arvellut
3rd sing.		arvelee	ei arvele	3rd sing.	on arvellut	ei ole arvellut
1st plur.		arvelemme	emme arvele	1st plur.	olemme arvelleet	emme ole arvelleet
2nd plur.		arvelette	ette arvele	2nd plur.	olette arvelleet	ette ole arvelleet
3rd plur.		arvelevat	eivät arvele	3rd plur.	ovat arvelleet	eivät ole arvelleet
passive		arvellaan	ei arvella	passive	on arveltu	ei ole arveltu
past tense				pluperfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		arvelin	en arvellut	1st sing.	olin arvellut	en ollut arvellut
2nd sing.		arvelit	et arvellut	2nd sing.	olit arvellut	et ollut arvellut
3rd sing.		arveli	ei arvellut	3rd sing.	oli arvellut	ei ollut arvellut
1st plur.		arvelimme	emme arvelleet	1st plur.	olimme arvelleet	emme olleet arvelleet
2nd plur.		arvelitte	ette arvelleet	2nd plur.	olitte arvelleet	ette olleet arvelleet
3rd plur.		arvelivat	eivät arvelleet	3rd plur.	olivat arvelleet	eivät olleet arvelleet
passive		arveltiin	ei arveltu	passive	oli arveltu	ei ollut arveltu
conditional mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		arvelisin	en arvelisi	1st sing.	olisin arvellut	en olisi arvellut
2nd sing.		arvelisit	et arvelisi	2nd sing.	olisit arvellut	et olisi arvellut
3rd sing.		arvelisi	ei arvelisi	3rd sing.	olisi arvellut	ei olisi arvellut
1st plur.		arvelisimme	emme arvelisi	1st plur.	olisimme arvelleet	emme olisi arvelleet
2nd plur.		arvelisitte	ette arvelisi	2nd plur.	olisitte arvelleet	ette olisi arvelleet
3rd plur.		arvelisivat	eivät arvelisi	3rd plur.	olisivat arvelleet	eivät olisi arvelleet
passive		arveltaisiin	ei arveltaisi	passive	olisi arveltu	ei olisi arveltu
imperative mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		—	—	1st sing.	—	—
2nd sing.		arvele	älä arvele	2nd sing.	—	—
3rd sing.		arvelkoon	älköön arvelko	3rd sing.	olkoon arvellut	älköön olko arvellut
1st plur.		arvelkaamme	älkäämme arvelko	1st plur.	—	—
2nd plur.		arvelkaa	älkää arvelko	2nd plur.	—	—
3rd plur.		arvelkoot	älkööt arvelko	3rd plur.	olkoot arvelleet	älkööt olko arvelleet
passive		arveltakoon	älköön arveltako	passive	olkoon arveltu	älköön olko arveltu
potential mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		arvellen	en arvelle	1st sing.	lienen arvellut	en liene arvellut
2nd sing.		arvellet	et arvelle	2nd sing.	lienet arvellut	et liene arvellut
3rd sing.		arvellee	ei arvelle	3rd sing.	lienee arvellut	ei liene arvellut
1st plur.		arvellemme	emme arvelle	1st plur.	lienemme arvelleet	emme liene arvelleet
2nd plur.		arvellette	ette arvelle	2nd plur.	lienette arvelleet	ette liene arvelleet
3rd plur.		arvellevat	eivät arvelle	3rd plur.	lienevät arvelleet	eivät liene arvelleet
passive		arveltaneen	ei arveltane	passive	lienee arveltu	ei liene arveltu
Nominal forms
infinitives				participles
		active	passive		active	passive
1st		arvella		present	arveleva	arveltava
long 1st1		Possessive forms Person sing. plur. 1st arvellakseni arvellaksemme 2nd arvellaksesi arvellaksenne 3rd arvellakseen arvellaksensa		past	arvellut	arveltu
2nd	inessive2	arvellessa	arveltaessa	agent3	arvelema
		Possessive forms Person sing. plur. 1st arvellessani arvellessamme 2nd arvellessasi arvellessanne 3rd arvellessaan arvellessansa		negative	arvelematon
	instructive	arvellen	—	1) Used only with a possessive suffix. 2) Usually with a possessive suffix (active only). 3) Usually with a possessive suffix. Not used with intransitive verbs. Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms. 4) Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details).
3rd	inessive	arvelemassa	—
	elative	arvelemasta	—
	illative	arvelemaan	—
	adessive	arvelemalla	—
	abessive	arvelematta	—
	instructive	arveleman	arveltaman
4th4	verbal noun	arveleminen
5th1		Possessive forms Person sing. plur. 1st arvelemaisillani arvelemaisillamme 2nd arvelemaisillasi arvelemaisillanne 3rd arvelemaisillaan arvelemaisillansa

Derived terms

• arveleminen
• arvelija
• arvelu
• arveluttaa

 

Further reading

• “arvella”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-01

Etymology 2

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈɑrʋelːɑ/, [ˈɑ̝rʋe̞lːɑ̝]
• Rhymes: -ɑrʋelːɑ
• Syllabification^(key): ar‧vel‧la

Noun

arvella

1. adessive singular of arpi

   Arvella istuu kärpänen.

   There's a fly sitting on the scar.

Etymology 3

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈɑrʋelːɑˣ/, [ˈɑ̝rʋe̞lːɑ̝(ʔ)]
• Rhymes: -ɑrʋelːɑ
• Syllabification^(key): ar‧vel‧la

Verb

arvella

1. present passive indicative connegative of arvella

Anagrams

• varalle