egoismi

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

egoismi (5)[1]

  1. itsekkyys, oman edun tavoittelu

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈegoˌismi/
  • tavutus: e‧go‧is‧mi

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi egoismi egoismit
genetiivi egoismin egoismien
(egoismein)
partitiivi egoismia egoismeja
akkusatiivi egoismi;
egoismin
egoismit
sisäpaikallissijat
inessiivi egoismissa egoismeissa
elatiivi egoismista egoismeista
illatiivi egoismiin egoismeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi egoismilla egoismeilla
ablatiivi egoismilta egoismeilta
allatiivi egoismille egoismeille
muut sijamuodot
essiivi egoismina egoismeina
translatiivi egoismiksi egoismeiksi
abessiivi egoismitta egoismeitta
instruktiivi egoismein
komitatiivi egoismeine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo egoismi-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 5