harkita

Definition from Wiktionary, a free dictionary

Jump to: navigation, search

Contents

[edit] Finnish

(index ha)

[edit] Pronunciation

  • Hyphenation: har‧ki‧ta
  • Rhymes: -ɑrkitɑ
  • IPA: /'hɑrkitɑ/

[edit] Verb

harkita

  1. (transitive; + partitive) To deliberate, consider, reflect upon, ponder, think.

[edit] Conjugation

Conjugation of harkita (type valita)
indicative
present perfect
positive negative positive negative
person singular plural singular plural person singular plural singular plural
1st harkitsen harkitsemme en harkitse emme harkitse 1st olen harkinnut olemme harkinneet en ole harkinnut emme ole harkinneet
2nd harkitset harkitsette et harkitse ette harkitse 2nd olet harkinnut olette harkinneet et ole harkinnut ette ole harkinneet
3rd harkitsee harkitsevat ei harkitse eivät harkitse 3rd on harkinnut ovat harkinneet ei ole harkinnut eivät ole harkinneet
passive harkitaan ei harkita passive on harkittu ei ole harkittu
past pluperfect
positive negative positive negative
person singular plural singular plural person singular plural singular plural
1st harkitsin harkitsimme en harkinnut emme harkinneet 1st olin harkinnut olimme harkinneet en ollut harkinnut emme olleet harkinneet
2nd harkitsit harkitsitte et harkinnut ette harkinneet 2nd olit harkinnut olitte harkinneet et ollut harkinnut ette olleet harkinneet
3rd harkitsi harkitsivat ei harkinnut eivät harkinneet 3rd oli harkinnut olivat harkinneet ei ollut harkinnut eivät olleet harkinneet
passive harkittiin ei harkittu passive oli harkittu ei ollut harkittu
conditional
present perfect
positive negative positive negative
person singular plural singular plural person singular plural singular plural
1st harkitsisin harkitsisimme en harkitsisi emme harkitsisi 1st olisin harkinnut olisimme harkinneet en olisi harkinnut emme olisi harkinneet
2nd harkitsisit harkitsisitte et harkitsisi ette harkitsisi 2nd olisit harkinnut olisitte harkinneet et olisi harkinnut ette olisi harkinneet
3rd harkitsisi harkitsisivat ei harkitsisi eivät harkitsisi 3rd olisi harkinnut olisivat harkinneet ei olisi harkinnut eivät olisi harkinneet
passive harkittaisiin ei harkittaisi passive olisi harkittu ei olisi harkittu
imperative
present perfect
positive negative positive negative
person singular plural singular plural person singular plural singular plural
1st – harkitkaamme – älkäämme harkitko 1st – olkaamme harkinneet – älkäämme olko harkinneet
2nd harkitse harkitkaa älä harkitse älkää harkitko 2nd ole harkinnut olkaa harkinneet älä ole harkinnut älkää olko harkinneet
3rd harkitkoon harkitkoot älköön harkitko älkööt harkitko 3rd olkoon harkinnut olkoot harkinneet älköön olko harkinnut älkööt olko harkinneet
passive harkittakoon älköön harkittako passive olkoon harkittu älköön olko harkittu
potential
present perfect
positive negative positive negative
person singular plural singular plural person singular plural singular plural
1st harkinnen harkinnemme en harkinne emme harkinne 1st lienen harkinnut lienemme harkinneet en liene harkinnut emme liene harkinneet
2nd harkinnet harkinnette et harkinne ette harkinne 2nd lienet harkinnut lienette harkinneet et liene harkinnut ette liene harkinneet
3rd harkinnee harkinnevat ei harkinne eivät harkinne 3rd lienee harkinnut lienevät harkinneet ei liene harkinnut eivät liene harkinneet
passive harkittaneen ei harkittane passive lienee harkittu ei liene harkittu


Nominal forms
infinitive participle
active passive active passive
I harkita present harkitseva harkittava
long I harkitakseen2 past harkinnut harkittu
II inessive harkitessa1 harkiten agent harkitsema1, 3
instructive harkittaessa – negative harkitsematon
III inessive harkitsemassa – 1) Usually with a possessive suffix.

2) Used only with a possessive suffix; this is the form for the third-person singular and third-person plural.
3) Does not exist in the case of intransitive verbs. Do not confuse with nouns formed with the -ma suffix.
elative harkitsemasta –
illative harkitsemaan –
adessive harkitsemalla –
abessive harkitsematta –
instructive harkitseman harkittaman
IV nominative harkitseminen
partitive harkitsemista
V harkitsemaisillaan2


[edit] Derived terms

[edit] Verb

harkita

  1. Impersonal indicative present connegative form of harkita.
Retrieved from "http://en.wiktionary.org/wiki/harkita"
In other languages