intransitiivinen

Definition from Wiktionary, a free dictionary

[edit] Finnish

[edit] Adjective

intransitiivinen (stem intransitiivi-^*)

1. (grammar) Intransitive (of a verb, not taking a direct object).

[edit] Declension

Declension of intransitiivinen (type nainen) singular plural nominative intransitiivinen intransitiiviset genitive intransitiivisen intransitiivisten intransitiivisien partitive intransitiivista intransitiivisia accusative intransitiivinen intransitiivisen intransitiiviset inessive intransitiivisessa intransitiivisissa elative intransitiivisesta intransitiivisista illative intransitiiviseen intransitiivisiin adessive intransitiivisella intransitiivisilla ablative intransitiiviselta intransitiivisilta allative intransitiiviselle intransitiivisille essive intransitiivisena intransitiivisina translative intransitiiviseksi intransitiivisiksi instructive – intransitiivisin abessive intransitiivisetta intransitiivisitta comitative – intransitiivisine