kantele

See also: Kantele

English

A kantele.

Etymology

From Finnish kantele. Ultimate etymology contested; see Proto-Finnic *kandël for theories.

Pronunciation

• (UK) IPA^(key): /ˈkæntələ/, /ˈkæntəleɪ/

Noun

kantele (plural kanteles)

1. (music) A plucked string instrument (a zither) of the Baltic psaltery family, traditionally with five strings but now more widely varying, originating in the folk music of Finland, where it is seen as a national symbol.
   • 1989, Elias Lönnrot, translated by Keith Bosley, The Kalevala, section XLIV:

     With his fingers Väinämöinen played / with its strings the kantele rang out […].

Hypernyms

• Baltic psaltery
• chordophone
• psaltery
• zither

Hyponyms

• concert kantele
• small kantele

Translations

traditional Finnish string instrument

• Esperanto: kantelo
• Finnish: kantele (fi), kannel (fi)
• German: Kantele f
• Hungarian: kantele (hu)
• Portuguese: kantele m

See also

• Appendix:Glossary of chordophones

Dutch

Verb

kantele

1. (dated or formal) singular present subjunctive of kantelen

Anagrams

• kanteel

Finnish

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈkɑnteleˣ/, [ˈkɑ̝n̪t̪e̞le̞(ʔ)]
• Rhymes: -ɑntele
• Syllabification^(key): kan‧te‧le

Etymology 1

See kannel.

Noun

kantele

1. kantele

Declension

Inflection of kantele (Kotus type 49*J/askel, nt-nn gradation)
nominative		kantele kannel	kanteleet kantelet
genitive		kanteleen kantelen	kanteleiden kanteleitten kantelien kannelten
partitive		kanteletta kannelta	kanteleita kantelia
illative		kanteleeseen kanteleen	kanteleisiin kanteleihin kanteliin
		singular	plural
nominative		kantele kannel	kanteleet kantelet
accusative	nom.	kantele kannel	kanteleet kantelet
	gen.	kanteleen kantelen
genitive		kanteleen kantelen	kanteleiden kanteleitten kantelien kannelten
partitive		kanteletta kannelta	kanteleita kantelia
inessive		kanteleessa kantelessa	kanteleissa kantelissa
elative		kanteleesta kantelesta	kanteleista kantelista
illative		kanteleeseen kanteleen	kanteleisiin kanteleihin kanteliin
adessive		kanteleella kantelella	kanteleilla kantelilla
ablative		kanteleelta kantelelta	kanteleilta kantelilta
allative		kanteleelle kantelelle	kanteleille kantelille
essive		kanteleena kantelena	kanteleina kantelina
translative		kanteleeksi kanteleksi	kanteleiksi kanteliksi
abessive		kanteleetta kanteletta	kanteleitta kantelitta
instructive		—	kantelein kantelin
comitative		See the possessive forms below.

Possessive forms of kantele (Kotus type 49*J/askel, nt-nn gradation)

first-person singular possessor singular plural nominative kanteleeni kanteleni kanteleeni kanteleni accusative nom. kanteleeni kanteleni kanteleeni kanteleni gen. kanteleeni kanteleni genitive kanteleeni kanteleni kanteleideni kanteleitteni kantelieni kannelteni partitive kantelettani kanneltani kanteleitani kanteliani inessive kanteleessani kantelessani kanteleissani kantelissani elative kanteleestani kantelestani kanteleistani kantelistani illative kanteleeseeni kanteleeni kanteleisiini kanteleihini kanteliini adessive kanteleellani kantelellani kanteleillani kantelillani ablative kanteleeltani kanteleltani kanteleiltani kanteliltani allative kanteleelleni kantelelleni kanteleilleni kantelilleni essive kanteleenani kantelenani kanteleinani kantelinani translative kanteleekseni kantelekseni kanteleikseni kantelikseni abessive kanteleettani kantelettani kanteleittani kantelittani instructive — — comitative — kanteleineni kantelineni second-person singular possessor singular plural nominative kanteleesi kantelesi kanteleesi kantelesi accusative nom. kanteleesi kantelesi kanteleesi kantelesi gen. kanteleesi kantelesi genitive kanteleesi kantelesi kanteleidesi kanteleittesi kanteliesi kanneltesi partitive kantelettasi kanneltasi kanteleitasi kanteliasi inessive kanteleessasi kantelessasi kanteleissasi kantelissasi elative kanteleestasi kantelestasi kanteleistasi kantelistasi illative kanteleeseesi kanteleesi kanteleisiisi kanteleihisi kanteliisi adessive kanteleellasi kantelellasi kanteleillasi kantelillasi ablative kanteleeltasi kanteleltasi kanteleiltasi kanteliltasi allative kanteleellesi kantelellesi kanteleillesi kantelillesi essive kanteleenasi kantelenasi kanteleinasi kantelinasi translative kanteleeksesi kanteleksesi kanteleiksesi kanteliksesi abessive kanteleettasi kantelettasi kanteleittasi kantelittasi instructive — — comitative — kanteleinesi kantelinesi first-person plural possessor singular plural nominative kanteleemme kantelemme kanteleemme kantelemme accusative nom. kanteleemme kantelemme kanteleemme kantelemme gen. kanteleemme kantelemme genitive kanteleemme kantelemme kanteleidemme kanteleittemme kanteliemme kanneltemme partitive kantelettamme kanneltamme kanteleitamme kanteliamme inessive kanteleessamme kantelessamme kanteleissamme kantelissamme elative kanteleestamme kantelestamme kanteleistamme kantelistamme illative kanteleeseemme kanteleemme kanteleisiimme kanteleihimme kanteliimme adessive kanteleellamme kantelellamme kanteleillamme kantelillamme ablative kanteleeltamme kanteleltamme kanteleiltamme kanteliltamme allative kanteleellemme kantelellemme kanteleillemme kantelillemme essive kanteleenamme kantelenamme kanteleinamme kantelinamme translative kanteleeksemme kanteleksemme kanteleiksemme kanteliksemme abessive kanteleettamme kantelettamme kanteleittamme kantelittamme instructive — — comitative — kanteleinemme kantelinemme second-person plural possessor singular plural nominative kanteleenne kantelenne kanteleenne kantelenne accusative nom. kanteleenne kantelenne kanteleenne kantelenne gen. kanteleenne kantelenne genitive kanteleenne kantelenne kanteleidenne kanteleittenne kantelienne kanneltenne partitive kantelettanne kanneltanne kanteleitanne kantelianne inessive kanteleessanne kantelessanne kanteleissanne kantelissanne elative kanteleestanne kantelestanne kanteleistanne kantelistanne illative kanteleeseenne kanteleenne kanteleisiinne kanteleihinne kanteliinne adessive kanteleellanne kantelellanne kanteleillanne kantelillanne ablative kanteleeltanne kanteleltanne kanteleiltanne kanteliltanne allative kanteleellenne kantelellenne kanteleillenne kantelillenne essive kanteleenanne kantelenanne kanteleinanne kantelinanne translative kanteleeksenne kanteleksenne kanteleiksenne kanteliksenne abessive kanteleettanne kantelettanne kanteleittanne kantelittanne instructive — — comitative — kanteleinenne kantelinenne third-person possessor singular plural nominative kanteleensa kantelensa kanteleensa kantelensa accusative nom. kanteleensa kantelensa kanteleensa kantelensa gen. kanteleensa kantelensa genitive kanteleensa kantelensa kanteleidensa kanteleittensa kanteliensa kanneltensa partitive kantelettaan kanneltaan kantelettansa kanneltansa kanteleitaan kanteliaan kanteleitansa kanteliansa inessive kanteleessaan kantelessaan kanteleessansa kantelessansa kanteleissaan kantelissaan kanteleissansa kantelissansa elative kanteleestaan kantelestaan kanteleestansa kantelestansa kanteleistaan kantelistaan kanteleistansa kantelistansa illative kanteleeseensa kanteleensa kanteleisiinsa kanteleihinsa kanteliinsa adessive kanteleellaan kantelellaan kanteleellansa kantelellansa kanteleillaan kantelillaan kanteleillansa kantelillansa ablative kanteleeltaan kanteleltaan kanteleeltansa kanteleltansa kanteleiltaan kanteliltaan kanteleiltansa kanteliltansa allative kanteleelleen kantelelleen kanteleellensa kantelellensa kanteleilleen kantelilleen kanteleillensa kantelillensa essive kanteleenaan kantelenaan kanteleenansa kantelenansa kanteleinaan kantelinaan kanteleinansa kantelinansa translative kanteleekseen kantelekseen kanteleeksensa kanteleksensa kanteleikseen kantelikseen kanteleiksensa kanteliksensa abessive kanteleettaan kantelettaan kanteleettansa kantelettansa kanteleittaan kantelittaan kanteleittansa kantelittansa instructive — — comitative — kanteleineen kantelineen kanteleinensa kantelinensa

Alternative forms

• kannel

Derived terms

• Kantelinen

 

compounds

• jouhikantele
• kanteleensoittaja
• kanteleensoitto
• konserttikantele
• sähkökantele
• tuulikantele
• virsikantele

 

See also

• Kanteletar

Further reading

• “kantele”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-01

Etymology 2

Verb

kantele

1. inflection of kannella:
   1. present active indicative connegative
   2. second-person singular present imperative
   3. second-person singular present active imperative connegative