keikauttaa

Finnish

Etymology

keika- +‎ -uttaa

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈkei̯kɑutːɑːˣ/, [ˈk̟e̞i̯kɑ̝ˌut̪ːɑ̝ː(ʔ)]
• Rhymes: -utːɑː
• Syllabification^(key): kei‧ka‧ut‧taa

Verb

keikauttaa

1. (transitive) to tip, to tip over

Conjugation

Inflection of keikauttaa (Kotus type 53*C/muistaa, tt-t gradation)
indicative mood
present tense				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		keikautan	en keikauta	1st sing.	olen keikauttanut	en ole keikauttanut
2nd sing.		keikautat	et keikauta	2nd sing.	olet keikauttanut	et ole keikauttanut
3rd sing.		keikauttaa	ei keikauta	3rd sing.	on keikauttanut	ei ole keikauttanut
1st plur.		keikautamme	emme keikauta	1st plur.	olemme keikauttaneet	emme ole keikauttaneet
2nd plur.		keikautatte	ette keikauta	2nd plur.	olette keikauttaneet	ette ole keikauttaneet
3rd plur.		keikauttavat	eivät keikauta	3rd plur.	ovat keikauttaneet	eivät ole keikauttaneet
passive		keikautetaan	ei keikauteta	passive	on keikautettu	ei ole keikautettu
past tense				pluperfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		keikautin	en keikauttanut	1st sing.	olin keikauttanut	en ollut keikauttanut
2nd sing.		keikautit	et keikauttanut	2nd sing.	olit keikauttanut	et ollut keikauttanut
3rd sing.		keikautti	ei keikauttanut	3rd sing.	oli keikauttanut	ei ollut keikauttanut
1st plur.		keikautimme	emme keikauttaneet	1st plur.	olimme keikauttaneet	emme olleet keikauttaneet
2nd plur.		keikautitte	ette keikauttaneet	2nd plur.	olitte keikauttaneet	ette olleet keikauttaneet
3rd plur.		keikauttivat	eivät keikauttaneet	3rd plur.	olivat keikauttaneet	eivät olleet keikauttaneet
passive		keikautettiin	ei keikautettu	passive	oli keikautettu	ei ollut keikautettu
conditional mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		keikauttaisin	en keikauttaisi	1st sing.	olisin keikauttanut	en olisi keikauttanut
2nd sing.		keikauttaisit	et keikauttaisi	2nd sing.	olisit keikauttanut	et olisi keikauttanut
3rd sing.		keikauttaisi	ei keikauttaisi	3rd sing.	olisi keikauttanut	ei olisi keikauttanut
1st plur.		keikauttaisimme	emme keikauttaisi	1st plur.	olisimme keikauttaneet	emme olisi keikauttaneet
2nd plur.		keikauttaisitte	ette keikauttaisi	2nd plur.	olisitte keikauttaneet	ette olisi keikauttaneet
3rd plur.		keikauttaisivat	eivät keikauttaisi	3rd plur.	olisivat keikauttaneet	eivät olisi keikauttaneet
passive		keikautettaisiin	ei keikautettaisi	passive	olisi keikautettu	ei olisi keikautettu
imperative mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		—	—	1st sing.	—	—
2nd sing.		keikauta	älä keikauta	2nd sing.	—	—
3rd sing.		keikauttakoon	älköön keikauttako	3rd sing.	olkoon keikauttanut	älköön olko keikauttanut
1st plur.		keikauttakaamme	älkäämme keikauttako	1st plur.	—	—
2nd plur.		keikauttakaa	älkää keikauttako	2nd plur.	—	—
3rd plur.		keikauttakoot	älkööt keikauttako	3rd plur.	olkoot keikauttaneet	älkööt olko keikauttaneet
passive		keikautettakoon	älköön keikautettako	passive	olkoon keikautettu	älköön olko keikautettu
potential mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		keikauttanen	en keikauttane	1st sing.	lienen keikauttanut	en liene keikauttanut
2nd sing.		keikauttanet	et keikauttane	2nd sing.	lienet keikauttanut	et liene keikauttanut
3rd sing.		keikauttanee	ei keikauttane	3rd sing.	lienee keikauttanut	ei liene keikauttanut
1st plur.		keikauttanemme	emme keikauttane	1st plur.	lienemme keikauttaneet	emme liene keikauttaneet
2nd plur.		keikauttanette	ette keikauttane	2nd plur.	lienette keikauttaneet	ette liene keikauttaneet
3rd plur.		keikauttanevat	eivät keikauttane	3rd plur.	lienevät keikauttaneet	eivät liene keikauttaneet
passive		keikautettaneen	ei keikautettane	passive	lienee keikautettu	ei liene keikautettu
Nominal forms
infinitives				participles
		active	passive		active	passive
1st		keikauttaa		present	keikauttava	keikautettava
long 1st1		Possessive forms Person sing. plur. 1st keikauttaakseni keikauttaaksemme 2nd keikauttaaksesi keikauttaaksenne 3rd keikauttaakseen keikauttaaksensa		past	keikauttanut	keikautettu
2nd	inessive2	keikauttaessa	keikautettaessa	agent3	keikauttama
		Possessive forms Person sing. plur. 1st keikauttaessani keikauttaessamme 2nd keikauttaessasi keikauttaessanne 3rd keikauttaessaan keikauttaessansa		negative	keikauttamaton
	instructive	keikauttaen	—	1) Used only with a possessive suffix. 2) Usually with a possessive suffix (active only). 3) Usually with a possessive suffix. Not used with intransitive verbs. Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms. 4) Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details). * The third-person singular indicative form keikauttaa does not exhibit final gemination, unlike the first infinitive (the lemma form), even though they are spelled identically.
3rd	inessive	keikauttamassa	—
	elative	keikauttamasta	—
	illative	keikauttamaan	—
	adessive	keikauttamalla	—
	abessive	keikauttamatta	—
	instructive	keikauttaman	keikautettaman
4th4	verbal noun	keikauttaminen
5th1		Possessive forms Person sing. plur. 1st keikauttamaisillani keikauttamaisillamme 2nd keikauttamaisillasi keikauttamaisillanne 3rd keikauttamaisillaan keikauttamaisillansa

Further reading

• “keikauttaa”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-02