kieli

Definition from Wiktionary, a free dictionary

Contents 1 Finnish 1.1 Etymology 1.2 Pronunciation 1.3 Noun 1.3.1 Declension 1.3.2 Derived terms 1.3.3 Compounds 1.3.4 Idioms 1.4 Verb

[edit] Finnish

(index ki)

[edit] Etymology

Cognate with eg. Estonian keel and North Sámi giella.

[edit] Pronunciation

• IPA: [ˈkie̞li]
• Hyphenation: kie‧li

[edit] Noun

kieli

1. language (e.g. suomi, “Finnish”)
2. tongue muscle inside the mouth
3. string of musical instrument (for example a violin string)
4. reed of a woodwind instrument

[edit] Declension

Declension of kieli (type pieni) singular plural nominative kieli kielet genitive kielen kielten kielien partitive kieltä kieliä accusative kieli kielen kielet inessive kielessä kielissä elative kielestä kielistä illative kieleen kieliin adessive kielellä kielillä ablative kieleltä kieliltä allative kielelle kielille essive kielenä kielinä translative kieleksi kieliksi instructive – kielin abessive kielettä kielittä comitative – kielineen

[edit] Derived terms

• nouns: kieleke
• adjectives: kielellinen, kielevä, -kielinen
• verbs: kieliä

[edit] Compounds

[edit] Idioms

• purra kieltänsä = to hold one's tongue (to leave sthg unsaid)

[edit] Verb

kieli

1. Third-person singular indicative past form of kieliä.
2. Indicative present connegative form of kieliä.
3. Second-person singular imperative present form of kieliä.
4. Second-person singular imperative present connegative form of kieliä.