kiipeämätön

Finnish

Etymology

kiivetä +‎ -maton

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈkiːpeæmætøn/, [ˈk̟iːpe̞ˌæmæt̪ø̞n]
• Rhymes: -æmætøn
• Syllabification^(key): kii‧pe‧ä‧mä‧tön

Adjective

kiipeämätön (comparative kiipeämättömämpi, superlative kiipeämättömin)

1. unclimbed

Declension

Inflection of kiipeämätön (Kotus type 34*C/onneton, tt-t gradation)
nominative		kiipeämätön	kiipeämättömät
genitive		kiipeämättömän	kiipeämättömien
partitive		kiipeämätöntä	kiipeämättömiä
illative		kiipeämättömään	kiipeämättömiin
		singular	plural
nominative		kiipeämätön	kiipeämättömät
accusative	nom.	kiipeämätön	kiipeämättömät
	gen.	kiipeämättömän
genitive		kiipeämättömän	kiipeämättömien kiipeämätöntenrare
partitive		kiipeämätöntä	kiipeämättömiä
inessive		kiipeämättömässä	kiipeämättömissä
elative		kiipeämättömästä	kiipeämättömistä
illative		kiipeämättömään	kiipeämättömiin
adessive		kiipeämättömällä	kiipeämättömillä
ablative		kiipeämättömältä	kiipeämättömiltä
allative		kiipeämättömälle	kiipeämättömille
essive		kiipeämättömänä	kiipeämättöminä
translative		kiipeämättömäksi	kiipeämättömiksi
abessive		kiipeämättömättä	kiipeämättömittä
instructive		—	kiipeämättömin
comitative		—	kiipeämättömine

Possessive forms of kiipeämätön (Kotus type 34*C/onneton, tt-t gradation)
Rare. Only used with substantive adjectives.
first-person singular possessor singular plural nominative kiipeämättömäni kiipeämättömäni accusative nom. kiipeämättömäni kiipeämättömäni gen. kiipeämättömäni genitive kiipeämättömäni kiipeämättömieni kiipeämätöntenirare partitive kiipeämätöntäni kiipeämättömiäni inessive kiipeämättömässäni kiipeämättömissäni elative kiipeämättömästäni kiipeämättömistäni illative kiipeämättömääni kiipeämättömiini adessive kiipeämättömälläni kiipeämättömilläni ablative kiipeämättömältäni kiipeämättömiltäni allative kiipeämättömälleni kiipeämättömilleni essive kiipeämättömänäni kiipeämättöminäni translative kiipeämättömäkseni kiipeämättömikseni abessive kiipeämättömättäni kiipeämättömittäni instructive — — comitative — kiipeämättömineni second-person singular possessor singular plural nominative kiipeämättömäsi kiipeämättömäsi accusative nom. kiipeämättömäsi kiipeämättömäsi gen. kiipeämättömäsi genitive kiipeämättömäsi kiipeämättömiesi kiipeämätöntesirare partitive kiipeämätöntäsi kiipeämättömiäsi inessive kiipeämättömässäsi kiipeämättömissäsi elative kiipeämättömästäsi kiipeämättömistäsi illative kiipeämättömääsi kiipeämättömiisi adessive kiipeämättömälläsi kiipeämättömilläsi ablative kiipeämättömältäsi kiipeämättömiltäsi allative kiipeämättömällesi kiipeämättömillesi essive kiipeämättömänäsi kiipeämättöminäsi translative kiipeämättömäksesi kiipeämättömiksesi abessive kiipeämättömättäsi kiipeämättömittäsi instructive — — comitative — kiipeämättöminesi first-person plural possessor singular plural nominative kiipeämättömämme kiipeämättömämme accusative nom. kiipeämättömämme kiipeämättömämme gen. kiipeämättömämme genitive kiipeämättömämme kiipeämättömiemme kiipeämätöntemmerare partitive kiipeämätöntämme kiipeämättömiämme inessive kiipeämättömässämme kiipeämättömissämme elative kiipeämättömästämme kiipeämättömistämme illative kiipeämättömäämme kiipeämättömiimme adessive kiipeämättömällämme kiipeämättömillämme ablative kiipeämättömältämme kiipeämättömiltämme allative kiipeämättömällemme kiipeämättömillemme essive kiipeämättömänämme kiipeämättöminämme translative kiipeämättömäksemme kiipeämättömiksemme abessive kiipeämättömättämme kiipeämättömittämme instructive — — comitative — kiipeämättöminemme second-person plural possessor singular plural nominative kiipeämättömänne kiipeämättömänne accusative nom. kiipeämättömänne kiipeämättömänne gen. kiipeämättömänne genitive kiipeämättömänne kiipeämättömienne kiipeämätöntennerare partitive kiipeämätöntänne kiipeämättömiänne inessive kiipeämättömässänne kiipeämättömissänne elative kiipeämättömästänne kiipeämättömistänne illative kiipeämättömäänne kiipeämättömiinne adessive kiipeämättömällänne kiipeämättömillänne ablative kiipeämättömältänne kiipeämättömiltänne allative kiipeämättömällenne kiipeämättömillenne essive kiipeämättömänänne kiipeämättöminänne translative kiipeämättömäksenne kiipeämättömiksenne abessive kiipeämättömättänne kiipeämättömittänne instructive — — comitative — kiipeämättöminenne third-person possessor singular plural nominative kiipeämättömänsä kiipeämättömänsä accusative nom. kiipeämättömänsä kiipeämättömänsä gen. kiipeämättömänsä genitive kiipeämättömänsä kiipeämättömiensä kiipeämätöntensärare partitive kiipeämätöntään kiipeämätöntänsä kiipeämättömiään kiipeämättömiänsä inessive kiipeämättömässään kiipeämättömässänsä kiipeämättömissään kiipeämättömissänsä elative kiipeämättömästään kiipeämättömästänsä kiipeämättömistään kiipeämättömistänsä illative kiipeämättömäänsä kiipeämättömiinsä adessive kiipeämättömällään kiipeämättömällänsä kiipeämättömillään kiipeämättömillänsä ablative kiipeämättömältään kiipeämättömältänsä kiipeämättömiltään kiipeämättömiltänsä allative kiipeämättömälleen kiipeämättömällensä kiipeämättömilleen kiipeämättömillensä essive kiipeämättömänään kiipeämättömänänsä kiipeämättöminään kiipeämättöminänsä translative kiipeämättömäkseen kiipeämättömäksensä kiipeämättömikseen kiipeämättömiksensä abessive kiipeämättömättään kiipeämättömättänsä kiipeämättömittään kiipeämättömittänsä instructive — — comitative — kiipeämättömineen kiipeämättöminensä

Participle

kiipeämätön

1. negative participle of kiivetä