kiivastua

Finnish

Etymology

kiivas +‎ -tua

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈkiːʋɑstuɑˣ/, [ˈk̟iːʋɑ̝s̠ˌtuɑ̝(ʔ)]
• Rhymes: -uɑ
• Syllabification^(key): kii‧vas‧tu‧a

Verb

kiivastua

1. (intransitive) To lose one's temper, to become angry.

Conjugation

Inflection of kiivastua (Kotus type 52/sanoa, no gradation)
indicative mood
present tense				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		kiivastun	en kiivastu	1st sing.	olen kiivastunut	en ole kiivastunut
2nd sing.		kiivastut	et kiivastu	2nd sing.	olet kiivastunut	et ole kiivastunut
3rd sing.		kiivastuu	ei kiivastu	3rd sing.	on kiivastunut	ei ole kiivastunut
1st plur.		kiivastumme	emme kiivastu	1st plur.	olemme kiivastuneet	emme ole kiivastuneet
2nd plur.		kiivastutte	ette kiivastu	2nd plur.	olette kiivastuneet	ette ole kiivastuneet
3rd plur.		kiivastuvat	eivät kiivastu	3rd plur.	ovat kiivastuneet	eivät ole kiivastuneet
passive		kiivastutaan	ei kiivastuta	passive	on kiivastuttu	ei ole kiivastuttu
past tense				pluperfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		kiivastuin	en kiivastunut	1st sing.	olin kiivastunut	en ollut kiivastunut
2nd sing.		kiivastuit	et kiivastunut	2nd sing.	olit kiivastunut	et ollut kiivastunut
3rd sing.		kiivastui	ei kiivastunut	3rd sing.	oli kiivastunut	ei ollut kiivastunut
1st plur.		kiivastuimme	emme kiivastuneet	1st plur.	olimme kiivastuneet	emme olleet kiivastuneet
2nd plur.		kiivastuitte	ette kiivastuneet	2nd plur.	olitte kiivastuneet	ette olleet kiivastuneet
3rd plur.		kiivastuivat	eivät kiivastuneet	3rd plur.	olivat kiivastuneet	eivät olleet kiivastuneet
passive		kiivastuttiin	ei kiivastuttu	passive	oli kiivastuttu	ei ollut kiivastuttu
conditional mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		kiivastuisin	en kiivastuisi	1st sing.	olisin kiivastunut	en olisi kiivastunut
2nd sing.		kiivastuisit	et kiivastuisi	2nd sing.	olisit kiivastunut	et olisi kiivastunut
3rd sing.		kiivastuisi	ei kiivastuisi	3rd sing.	olisi kiivastunut	ei olisi kiivastunut
1st plur.		kiivastuisimme	emme kiivastuisi	1st plur.	olisimme kiivastuneet	emme olisi kiivastuneet
2nd plur.		kiivastuisitte	ette kiivastuisi	2nd plur.	olisitte kiivastuneet	ette olisi kiivastuneet
3rd plur.		kiivastuisivat	eivät kiivastuisi	3rd plur.	olisivat kiivastuneet	eivät olisi kiivastuneet
passive		kiivastuttaisiin	ei kiivastuttaisi	passive	olisi kiivastuttu	ei olisi kiivastuttu
imperative mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		—	—	1st sing.	—	—
2nd sing.		kiivastu	älä kiivastu	2nd sing.	—	—
3rd sing.		kiivastukoon	älköön kiivastuko	3rd sing.	olkoon kiivastunut	älköön olko kiivastunut
1st plur.		kiivastukaamme	älkäämme kiivastuko	1st plur.	—	—
2nd plur.		kiivastukaa	älkää kiivastuko	2nd plur.	—	—
3rd plur.		kiivastukoot	älkööt kiivastuko	3rd plur.	olkoot kiivastuneet	älkööt olko kiivastuneet
passive		kiivastuttakoon	älköön kiivastuttako	passive	olkoon kiivastuttu	älköön olko kiivastuttu
potential mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		kiivastunen	en kiivastune	1st sing.	lienen kiivastunut	en liene kiivastunut
2nd sing.		kiivastunet	et kiivastune	2nd sing.	lienet kiivastunut	et liene kiivastunut
3rd sing.		kiivastunee	ei kiivastune	3rd sing.	lienee kiivastunut	ei liene kiivastunut
1st plur.		kiivastunemme	emme kiivastune	1st plur.	lienemme kiivastuneet	emme liene kiivastuneet
2nd plur.		kiivastunette	ette kiivastune	2nd plur.	lienette kiivastuneet	ette liene kiivastuneet
3rd plur.		kiivastunevat	eivät kiivastune	3rd plur.	lienevät kiivastuneet	eivät liene kiivastuneet
passive		kiivastuttaneen	ei kiivastuttane	passive	lienee kiivastuttu	ei liene kiivastuttu
Nominal forms
infinitives				participles
		active	passive		active	passive
1st		kiivastua		present	kiivastuva	kiivastuttava
long 1st1		Possessive forms Person sing. plur. 1st kiivastuakseni kiivastuaksemme 2nd kiivastuaksesi kiivastuaksenne 3rd kiivastuakseen kiivastuaksensa		past	kiivastunut	kiivastuttu
2nd	inessive2	kiivastuessa	kiivastuttaessa	agent3	kiivastuma
		Possessive forms Person sing. plur. 1st kiivastuessani kiivastuessamme 2nd kiivastuessasi kiivastuessanne 3rd kiivastuessaan kiivastuessansa		negative	kiivastumaton
	instructive	kiivastuen	—	1) Used only with a possessive suffix. 2) Usually with a possessive suffix (active only). 3) Usually with a possessive suffix. Not used with intransitive verbs. Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms. 4) Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details).
3rd	inessive	kiivastumassa	—
	elative	kiivastumasta	—
	illative	kiivastumaan	—
	adessive	kiivastumalla	—
	abessive	kiivastumatta	—
	instructive	kiivastuman	kiivastuttaman
4th4	verbal noun	kiivastuminen
5th1		Possessive forms Person sing. plur. 1st kiivastumaisillani kiivastumaisillamme 2nd kiivastumaisillasi kiivastumaisillanne 3rd kiivastumaisillaan kiivastumaisillansa

Derived terms

• kiivastuminen
• kiivastus
• kiivastuttaa

 

Further reading

• “kiivastua”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-02

Anagrams

• ikuistava