kohtalo

Definition from Wiktionary, a free dictionary

[edit] Finnish

(index ko)

[edit] Noun

kohtalo

1. destiny

[edit] Declension

Declension of kohtalo (type palvelu) singular plural nominative kohtalo kohtalot genitive kohtalon kohtalojen kohtaloiden kohtaloitten partitive kohtaloa kohtaloja kohtaloita accusative kohtalo kohtalon kohtalot inessive kohtalossa kohtaloissa elative kohtalosta kohtaloista illative kohtaloon kohtaloihin adessive kohtalolla kohtaloilla ablative kohtalolta kohtaloilta allative kohtalolle kohtaloille essive kohtalona kohtaloina translative kohtaloksi kohtaloiksi instructive – kohtaloin abessive kohtalotta kohtaloitta comitative – kohtaloineen