kokonainen

Definition from Wiktionary, a free dictionary

Contents 1 Finnish 1.1 Etymology 1.2 Pronunciation 1.3 Adjective 1.3.1 Declension 1.3.2 Synonyms 1.3.3 Antonyms 1.3.4 Derived terms 1.3.5 Related terms

[edit] Finnish

[edit] Etymology

koko +‎ -nainen

[edit] Pronunciation

• IPA: /ˈkokoˌnɑinen/
• Hyphenation: ko‧ko‧nai‧nen

[edit] Adjective

kokonainen (comparative kokonaisempi, superlative kokonaisin)

1. whole, full, complete
2. entire

[edit] Declension

Declension of kokonainen (type nainen) singular plural nominative kokonainen kokonaiset genitive kokonaisen kokonaisten kokonaisien partitive kokonaista kokonaisia accusative kokonainen kokonaisen kokonaiset inessive kokonaisessa kokonaisissa elative kokonaisesta kokonaisista illative kokonaiseen kokonaisiin adessive kokonaisella kokonaisilla ablative kokonaiselta kokonaisilta allative kokonaiselle kokonaisille essive kokonaisena kokonaisina translative kokonaiseksi kokonaisiksi instructive – kokonaisin abessive kokonaisetta kokonaisitta comitative – kokonaisine

[edit] Synonyms

• (full): täysi

[edit] Antonyms

• (whole): osittainen
• (full): vajaa

[edit] Derived terms

• kokonaisuus

[edit] Related terms

• koko