korvake

Finnish

(index ko)

Pronunciation

• Hyphenation: kor‧va‧ke
• Rhymes: -e
• IPA: /ˈkorʋɑke(ʔ)/

Noun

korvake

1. (botany) stipule

Declension

Declension of korvake (type hame) singular plural nominative korvake korvakkeet genitive korvakkeen korvakkeiden korvakkeitten partitive korvaketta korvakkeita accusative korvake korvakkeen korvakkeet inessive korvakkeessa korvakkeissa elative korvakkeesta korvakkeista illative korvakkeeseen korvakkeisiin korvakkeihin adessive korvakkeella korvakkeilla ablative korvakkeelta korvakkeilta allative korvakkeelle korvakkeille essive korvakkeena korvakkeina translative korvakkeeksi korvakkeiksi instructive – korvakkein abessive korvakkeetta korvakkeitta comitative – korvakkeineen

Derived terms

• korvaketuppi
• korvakkeellinen
• korvakkeeton