kuningas

Estonian

Etymology

From Proto-Germanic *kuningaz.

Pronunciation

• IPA: [ˈkuniŋkɑs]

Noun

kuningas (genitive kuninga, partitive kuningat)

1. king
2. king (chess)

Declension

Declension of kuningas (type õpik)

	singular	plural
nominative	kuningas	kuningad
genitive	kuninga	kuningate
partitive	kuningat	kuningaid
illative	kuningasse	kuningatesse kuningaisse
inessive	kuningas	kuningates kuningais
elative	kuningast	kuningatest kuningaist
allative	kuningale	kuningatele kuningaile
adessive	kuningal	kuningatel kuningail
ablative	kuningalt	kuningatelt kuningailt
translative	kuningaks	kuningateks kuningaiks
terminative	kuningani	kuningateni
essive	kuningana	kuningatena
abessive	kuningata	kuningateta
comitative	kuningaga	kuningatega

---

Finnish

Etymology

From earlier *kuninkas, borrowed from Proto-Germanic *kuningaz. As Finnish seems to be a very conservative language (i.e., it usually retains the basic structure of the language it had borrowed from), the Finnish word shows how a masculine noun looked like in the Common Germanic language.

Pronunciation

• IPA: [ˈkuniŋːɑs]
• Hyphenation: ku‧nin‧gas

Noun

kuningas

1. king
   • 1967, Helge Pohjolan-Pirhonen, Kansakunnan Historia, volume 2: “Kansakunta etsii itseään: 1772–1808” (W. Söderström), page 70

     Tällainen epämiellyttävien totuuksien lausuja alkoi käydä epämukavaksi kuninkaan palvontaan omistautuneessa hovimaailmassa.

     This kind of utterer of unpleasant truths started to become inconvenient for a court devoted to basileiolatry.

2. (chess, card games) king

   patakuningas = king of spades

Declension

Declension of kuningas (type vieras) singular plural nominative kuningas kuninkaat genitive kuninkaan kuninkaiden kuninkaitten partitive kuningasta kuninkaita accusative kuningas kuninkaan kuninkaat inessive kuninkaassa kuninkaissa elative kuninkaasta kuninkaista illative kuninkaaseen kuninkaisiin kuninkaihin1 adessive kuninkaalla kuninkailla ablative kuninkaalta kuninkailta allative kuninkaalle kuninkaille essive kuninkaana kuninkaina translative kuninkaaksi kuninkaiksi instructive – kuninkain abessive kuninkaatta kuninkaitta comitative – kuninkaineen 1) Rare.

Note also the literary genitive plural form kuningasten.

Synonyms

• kunkku
• (in games): kurko

Derived terms

• kuningatar
• kuninkaallinen

Compounds

herttakuningas kahlekuningas kuningaskalastaja kuningaskunta

kuningasvesi kuningaspingviini kuninkaantekijä patakuningas

pirtukuningas ristikuningas ruutukuningas varakuningas

See also

• korttipakka