kuplittaa

Finnish

Etymology

kupla (“bubble”) +‎ -ittaa

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈkuplitːɑːˣ/, [ˈkuplit̪ːɑ̝ː(ʔ)]
• Rhymes: -uplitːɑː
• Syllabification^(key): kup‧lit‧taa

Verb

kuplittaa

1. to sparge (to introduce bubbles into a liquid)

   Sukelluskilpailuissa vettä usein kuplitetaan iskun pehmentämiseksi.

   In platform diving competitions the water is often sparged to lessen the impact.

Conjugation

Inflection of kuplittaa (Kotus type 53*C/muistaa, tt-t gradation)
indicative mood
present tense				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		kuplitan	en kuplita	1st sing.	olen kuplittanut	en ole kuplittanut
2nd sing.		kuplitat	et kuplita	2nd sing.	olet kuplittanut	et ole kuplittanut
3rd sing.		kuplittaa	ei kuplita	3rd sing.	on kuplittanut	ei ole kuplittanut
1st plur.		kuplitamme	emme kuplita	1st plur.	olemme kuplittaneet	emme ole kuplittaneet
2nd plur.		kuplitatte	ette kuplita	2nd plur.	olette kuplittaneet	ette ole kuplittaneet
3rd plur.		kuplittavat	eivät kuplita	3rd plur.	ovat kuplittaneet	eivät ole kuplittaneet
passive		kuplitetaan	ei kupliteta	passive	on kuplitettu	ei ole kuplitettu
past tense				pluperfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		kuplitin	en kuplittanut	1st sing.	olin kuplittanut	en ollut kuplittanut
2nd sing.		kuplitit	et kuplittanut	2nd sing.	olit kuplittanut	et ollut kuplittanut
3rd sing.		kuplitti	ei kuplittanut	3rd sing.	oli kuplittanut	ei ollut kuplittanut
1st plur.		kuplitimme	emme kuplittaneet	1st plur.	olimme kuplittaneet	emme olleet kuplittaneet
2nd plur.		kuplititte	ette kuplittaneet	2nd plur.	olitte kuplittaneet	ette olleet kuplittaneet
3rd plur.		kuplittivat	eivät kuplittaneet	3rd plur.	olivat kuplittaneet	eivät olleet kuplittaneet
passive		kuplitettiin	ei kuplitettu	passive	oli kuplitettu	ei ollut kuplitettu
conditional mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		kuplittaisin	en kuplittaisi	1st sing.	olisin kuplittanut	en olisi kuplittanut
2nd sing.		kuplittaisit	et kuplittaisi	2nd sing.	olisit kuplittanut	et olisi kuplittanut
3rd sing.		kuplittaisi	ei kuplittaisi	3rd sing.	olisi kuplittanut	ei olisi kuplittanut
1st plur.		kuplittaisimme	emme kuplittaisi	1st plur.	olisimme kuplittaneet	emme olisi kuplittaneet
2nd plur.		kuplittaisitte	ette kuplittaisi	2nd plur.	olisitte kuplittaneet	ette olisi kuplittaneet
3rd plur.		kuplittaisivat	eivät kuplittaisi	3rd plur.	olisivat kuplittaneet	eivät olisi kuplittaneet
passive		kuplitettaisiin	ei kuplitettaisi	passive	olisi kuplitettu	ei olisi kuplitettu
imperative mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		—	—	1st sing.	—	—
2nd sing.		kuplita	älä kuplita	2nd sing.	—	—
3rd sing.		kuplittakoon	älköön kuplittako	3rd sing.	olkoon kuplittanut	älköön olko kuplittanut
1st plur.		kuplittakaamme	älkäämme kuplittako	1st plur.	—	—
2nd plur.		kuplittakaa	älkää kuplittako	2nd plur.	—	—
3rd plur.		kuplittakoot	älkööt kuplittako	3rd plur.	olkoot kuplittaneet	älkööt olko kuplittaneet
passive		kuplitettakoon	älköön kuplitettako	passive	olkoon kuplitettu	älköön olko kuplitettu
potential mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		kuplittanen	en kuplittane	1st sing.	lienen kuplittanut	en liene kuplittanut
2nd sing.		kuplittanet	et kuplittane	2nd sing.	lienet kuplittanut	et liene kuplittanut
3rd sing.		kuplittanee	ei kuplittane	3rd sing.	lienee kuplittanut	ei liene kuplittanut
1st plur.		kuplittanemme	emme kuplittane	1st plur.	lienemme kuplittaneet	emme liene kuplittaneet
2nd plur.		kuplittanette	ette kuplittane	2nd plur.	lienette kuplittaneet	ette liene kuplittaneet
3rd plur.		kuplittanevat	eivät kuplittane	3rd plur.	lienevät kuplittaneet	eivät liene kuplittaneet
passive		kuplitettaneen	ei kuplitettane	passive	lienee kuplitettu	ei liene kuplitettu
Nominal forms
infinitives				participles
		active	passive		active	passive
1st		kuplittaa		present	kuplittava	kuplitettava
long 1st1		Possessive forms Person sing. plur. 1st kuplittaakseni kuplittaaksemme 2nd kuplittaaksesi kuplittaaksenne 3rd kuplittaakseen kuplittaaksensa		past	kuplittanut	kuplitettu
2nd	inessive2	kuplittaessa	kuplitettaessa	agent3	kuplittama
		Possessive forms Person sing. plur. 1st kuplittaessani kuplittaessamme 2nd kuplittaessasi kuplittaessanne 3rd kuplittaessaan kuplittaessansa		negative	kuplittamaton
	instructive	kuplittaen	—	1) Used only with a possessive suffix. 2) Usually with a possessive suffix (active only). 3) Usually with a possessive suffix. Not used with intransitive verbs. Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms. 4) Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details). * The third-person singular indicative form kuplittaa does not exhibit final gemination, unlike the first infinitive (the lemma form), even though they are spelled identically.
3rd	inessive	kuplittamassa	—
	elative	kuplittamasta	—
	illative	kuplittamaan	—
	adessive	kuplittamalla	—
	abessive	kuplittamatta	—
	instructive	kuplittaman	kuplitettaman
4th4	verbal noun	kuplittaminen
5th1		Possessive forms Person sing. plur. 1st kuplittamaisillani kuplittamaisillamme 2nd kuplittamaisillasi kuplittamaisillanne 3rd kuplittamaisillaan kuplittamaisillansa

Anagrams

• pilkuttaa