kyetä

Finnish

Etymology

kyk- +‎ -etä. The root is of unknown origin, but shared with kyky. Cognate with Ingrian kyetä and Karelian kyvetä, which may both be borrowed from Finnish.

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈkyetæˣ/, [ˈk̟ye̞t̪æ(ʔ)]
• Rhymes: -yetæ
• Syllabification^(key): ky‧e‧tä

Verb

kyetä

1. (auxiliary or intransitive) to be able to, be capable of, can, be competent at (+ illative (of the third infinitive))

   Kykeneekö kuka tahansa istumaan?

   Is any person capable of sitting?

   Kykenikö hän kävelemään onnettomuuden jälkeen?

   Was she able to walk after the accident?

Usage notes

• The past forms of voida are in positive sentences very often replaced with the respective forms of the verb kyetä or pystyä, since they are identical to the present forms:

  Voin nauraa. (present positive)

  I can laugh.

  En voinut nauraa. (past negative)

  I could not laugh.

  Voin nauraa. → Kykenin nauramaan. (past positive)

  I could laugh.

Conjugation

Inflection of kyetä (Kotus type 72*D/vanheta, k-∅ gradation)
indicative mood
present tense				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		kykenen	en kykene	1st sing.	olen kyennyt	en ole kyennyt
2nd sing.		kykenet	et kykene	2nd sing.	olet kyennyt	et ole kyennyt
3rd sing.		kykenee	ei kykene	3rd sing.	on kyennyt	ei ole kyennyt
1st plur.		kykenemme	emme kykene	1st plur.	olemme kyenneet	emme ole kyenneet
2nd plur.		kykenette	ette kykene	2nd plur.	olette kyenneet	ette ole kyenneet
3rd plur.		kykenevät	eivät kykene	3rd plur.	ovat kyenneet	eivät ole kyenneet
passive		kyetään	ei kyetä	passive	on kyetty	ei ole kyetty
past tense				pluperfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		kykenin	en kyennyt	1st sing.	olin kyennyt	en ollut kyennyt
2nd sing.		kykenit	et kyennyt	2nd sing.	olit kyennyt	et ollut kyennyt
3rd sing.		kykeni	ei kyennyt	3rd sing.	oli kyennyt	ei ollut kyennyt
1st plur.		kykenimme	emme kyenneet	1st plur.	olimme kyenneet	emme olleet kyenneet
2nd plur.		kykenitte	ette kyenneet	2nd plur.	olitte kyenneet	ette olleet kyenneet
3rd plur.		kykenivät	eivät kyenneet	3rd plur.	olivat kyenneet	eivät olleet kyenneet
passive		kyettiin	ei kyetty	passive	oli kyetty	ei ollut kyetty
conditional mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		kykenisin	en kykenisi	1st sing.	olisin kyennyt	en olisi kyennyt
2nd sing.		kykenisit	et kykenisi	2nd sing.	olisit kyennyt	et olisi kyennyt
3rd sing.		kykenisi	ei kykenisi	3rd sing.	olisi kyennyt	ei olisi kyennyt
1st plur.		kykenisimme	emme kykenisi	1st plur.	olisimme kyenneet	emme olisi kyenneet
2nd plur.		kykenisitte	ette kykenisi	2nd plur.	olisitte kyenneet	ette olisi kyenneet
3rd plur.		kykenisivät	eivät kykenisi	3rd plur.	olisivat kyenneet	eivät olisi kyenneet
passive		kyettäisiin	ei kyettäisi	passive	olisi kyetty	ei olisi kyetty
imperative mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		—	—	1st sing.	—	—
2nd sing.		kykene	älä kykene	2nd sing.	—	—
3rd sing.		kyetköön	älköön kyetkö	3rd sing.	olkoon kyennyt	älköön olko kyennyt
1st plur.		kyetkäämme	älkäämme kyetkö	1st plur.	—	—
2nd plur.		kyetkää	älkää kyetkö	2nd plur.	—	—
3rd plur.		kyetkööt	älkööt kyetkö	3rd plur.	olkoot kyenneet	älkööt olko kyenneet
passive		kyettäköön	älköön kyettäkö	passive	olkoon kyetty	älköön olko kyetty
potential mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		kyennen	en kyenne	1st sing.	lienen kyennyt	en liene kyennyt
2nd sing.		kyennet	et kyenne	2nd sing.	lienet kyennyt	et liene kyennyt
3rd sing.		kyennee	ei kyenne	3rd sing.	lienee kyennyt	ei liene kyennyt
1st plur.		kyennemme	emme kyenne	1st plur.	lienemme kyenneet	emme liene kyenneet
2nd plur.		kyennette	ette kyenne	2nd plur.	lienette kyenneet	ette liene kyenneet
3rd plur.		kyennevät	eivät kyenne	3rd plur.	lienevät kyenneet	eivät liene kyenneet
passive		kyettäneen	ei kyettäne	passive	lienee kyetty	ei liene kyetty
Nominal forms
infinitives				participles
		active	passive		active	passive
1st		kyetä		present	kykenevä	kyettävä
long 1st1		Possessive forms Person sing. plur. 1st kyetäkseni kyetäksemme 2nd kyetäksesi kyetäksenne 3rd kyetäkseen kyetäksensä		past	kyennyt	kyetty
2nd	inessive2	kyetessä	kyettäessä	agent3	kykenemä
		Possessive forms Person sing. plur. 1st kyetessäni kyetessämme 2nd kyetessäsi kyetessänne 3rd kyetessään kyetessänsä		negative	kykenemätön
	instructive	kyeten	—	1) Used only with a possessive suffix. 2) Usually with a possessive suffix (active only). 3) Usually with a possessive suffix. Not used with intransitive verbs. Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms. 4) Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details).
3rd	inessive	kykenemässä	—
	elative	kykenemästä	—
	illative	kykenemään	—
	adessive	kykenemällä	—
	abessive	kykenemättä	—
	instructive	kykenemän	kyettämän
4th4	verbal noun	kykeneminen
5th1		Possessive forms Person sing. plur. 1st kykenemäisilläni kykenemäisillämme 2nd kykenemäisilläsi kykenemäisillänne 3rd kykenemäisillään kykenemäisillänsä

Synonyms

• (be able to, be capable of, can): pystyä

Derived terms

adjectives

• kykenemätön
• kykenevä

 

nouns

• kykeneminen
• kyky

 

Further reading

• “kyetä”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-02

Anagrams

• kyteä, käyte