marja

See also: Marja and Márjá

Estonian

Noun

marja

1. genitive singular of mari
2. partitive singular of mari
3. illative singular of mari

Finnish

Etymology

From Proto-Finnic *marja, from Proto-Finno-Ugric *mërja. Cognates include Erzya марь (maŕ), Eastern Mari мӧр (mör).

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈmɑrjɑ/, [ˈmɑ̝rjɑ̝]
• Rhymes: -ɑrjɑ
• Syllabification^(key): mar‧ja

Noun

marja

1. berry (small succulent fruit)
2. (botany) berry (soft fruit which develops from a single ovary and contains seeds not encased in pits)

Declension

Inflection of marja (Kotus type 9/kala, no gradation)
nominative		marja	marjat
genitive		marjan	marjojen
partitive		marjaa	marjoja
illative		marjaan	marjoihin
		singular	plural
nominative		marja	marjat
accusative	nom.	marja	marjat
	gen.	marjan
genitive		marjan	marjojen marjainrare
partitive		marjaa	marjoja
inessive		marjassa	marjoissa
elative		marjasta	marjoista
illative		marjaan	marjoihin
adessive		marjalla	marjoilla
ablative		marjalta	marjoilta
allative		marjalle	marjoille
essive		marjana	marjoina
translative		marjaksi	marjoiksi
abessive		marjatta	marjoitta
instructive		—	marjoin
comitative		See the possessive forms below.

Possessive forms of marja (Kotus type 9/kala, no gradation)

first-person singular possessor singular plural nominative marjani marjani accusative nom. marjani marjani gen. marjani genitive marjani marjojeni marjainirare partitive marjaani marjojani inessive marjassani marjoissani elative marjastani marjoistani illative marjaani marjoihini adessive marjallani marjoillani ablative marjaltani marjoiltani allative marjalleni marjoilleni essive marjanani marjoinani translative marjakseni marjoikseni abessive marjattani marjoittani instructive — — comitative — marjoineni second-person singular possessor singular plural nominative marjasi marjasi accusative nom. marjasi marjasi gen. marjasi genitive marjasi marjojesi marjaisirare partitive marjaasi marjojasi inessive marjassasi marjoissasi elative marjastasi marjoistasi illative marjaasi marjoihisi adessive marjallasi marjoillasi ablative marjaltasi marjoiltasi allative marjallesi marjoillesi essive marjanasi marjoinasi translative marjaksesi marjoiksesi abessive marjattasi marjoittasi instructive — — comitative — marjoinesi first-person plural possessor singular plural nominative marjamme marjamme accusative nom. marjamme marjamme gen. marjamme genitive marjamme marjojemme marjaimmerare partitive marjaamme marjojamme inessive marjassamme marjoissamme elative marjastamme marjoistamme illative marjaamme marjoihimme adessive marjallamme marjoillamme ablative marjaltamme marjoiltamme allative marjallemme marjoillemme essive marjanamme marjoinamme translative marjaksemme marjoiksemme abessive marjattamme marjoittamme instructive — — comitative — marjoinemme second-person plural possessor singular plural nominative marjanne marjanne accusative nom. marjanne marjanne gen. marjanne genitive marjanne marjojenne marjainnerare partitive marjaanne marjojanne inessive marjassanne marjoissanne elative marjastanne marjoistanne illative marjaanne marjoihinne adessive marjallanne marjoillanne ablative marjaltanne marjoiltanne allative marjallenne marjoillenne essive marjananne marjoinanne translative marjaksenne marjoiksenne abessive marjattanne marjoittanne instructive — — comitative — marjoinenne third-person possessor singular plural nominative marjansa marjansa accusative nom. marjansa marjansa gen. marjansa genitive marjansa marjojensa marjainsarare partitive marjaansa marjojaan marjojansa inessive marjassaan marjassansa marjoissaan marjoissansa elative marjastaan marjastansa marjoistaan marjoistansa illative marjaansa marjoihinsa adessive marjallaan marjallansa marjoillaan marjoillansa ablative marjaltaan marjaltansa marjoiltaan marjoiltansa allative marjalleen marjallensa marjoilleen marjoillensa essive marjanaan marjanansa marjoinaan marjoinansa translative marjakseen marjaksensa marjoikseen marjoiksensa abessive marjattaan marjattansa marjoittaan marjoittansa instructive — — comitative — marjoineen marjoinensa

Derived terms

• marjainen
• marjaisa
• Marjala
• Marjanen
• marjastaa
• marjoa
• marjut

 

compounds

• boysenmarja
• goji-marja
• happomarja
• harakanmarja
• heisipuunmarja
• hillomarja
• inka-marja
• kapinmarja
• karhunmarja
• karviaismarja
• katajanmarja
• kermesmarja
• kirsimarja
• konnanmarja
• kuolemanmarja
• kurjenmarja
• käärmeenmarja
• laakerinmarja
• lemmonmarja
• linnunmarja
• loganmarja
• lumimarja
• luonnonmarja
• luumarja
• marja-aika
• marja-aronia
• marjahillo
• Marjakangas
• marjakasvi
• marjakiisseli
• Marjakoski
• marjakotinga
• marjakuusi
• marjalintu
• marjalude
• Marjamaa
• marjamaito
• marjamehu
• marjametsä
• Marjamäki
• marjamämmi
• Marjaniemi
• marjanpoimija
• marjanpoiminta
• marjanpoimuri
• marjanpuhdistin
• marjanviljelijä
• marjanviljely
• marjapaikka
• marjapensas
• marjapiirakka
• marjapussi
• marjapuuro
• marjasato
• marjasavikka
• marjaskarhu
• marjasose
• marjasäilyke
• marjaterttu
• marjatila
• marjatomaatti
• marjatuokkonen
• marjatuomipihlaja
• marjaviini
• marjavuosi
• Marjomaa
• Marjomäki
• Marjoniemi
• mesimarja
• metsämarja
• orapihlajanmarja
• oravanmarja
• paatsamanmarja
• pakastemarja
• paskanmarjat
• pihlajanmarja
• pohjusmarja
• puutarhamarja
• riekonmarja
• riidenmarja
• ruusunmarja
• saippuamarja
• seljanmarja
• sianmarja
• sudenmarja
• taikinamarja
• tuomenmarja
• tyrnimarja
• variksenmarja
• viinimarja
• ämmänmarja
• öljymarja

 

idioms

• kuin kaksi marjaa

 

Further reading

• “marja”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-03

Gothic

Romanization

marja

1. Romanization of 𐌼𐌰𐍂𐌾𐌰

Hungarian

Pronunciation

• IPA^(key): [ˈmɒrjɒ]
• Hyphenation: mar‧ja
• Rhymes: -jɒ

Etymology 1

mar (“to bite”) +‎ -ja (personal suffix)

Verb

marja

1. third-person singular indicative present definite of mar
2. third-person singular subjunctive present definite of mar

Derived terms

• aki kapja, marja

Etymology 2

mar (“withers”) +‎ -ja (possessive suffix)

Noun

marja

1. third-person singular single-possession possessive of mar

Declension

Inflection (stem in long/high vowel, back harmony)
	singular	plural
nominative	marja	—
accusative	marját	—
dative	marjának	—
instrumental	marjával	—
causal-final	marjáért	—
translative	marjává	—
terminative	marjáig	—
essive-formal	marjaként	—
essive-modal	marjául	—
inessive	marjában	—
superessive	marján	—
adessive	marjánál	—
illative	marjába	—
sublative	marjára	—
allative	marjához	—
elative	marjából	—
delative	marjáról	—
ablative	marjától	—
non-attributive possessive - singular	marjáé	—
non-attributive possessive - plural	marjáéi	—

Ingrian

Marjoja.

Etymology

From Proto-Finnic *marja. Cognates include Finnish marja and Estonian mari.

Pronunciation

• (Ala-Laukaa) IPA^(key): /ˈmɑrjɑ/, [ˈmɑri]
• (Soikkola) IPA^(key): /ˈmɑrjɑ/, [ˈmɑrjɑ]
• Rhymes: -ɑrj, -ɑrjɑ
• Hyphenation: mar‧ja

Noun

marja

1. berry

   männä marjaa ― to go collecting berries

2. Short for kalanmarja.

Declension

Declension of marja (type 3/kana, no gradation)
	singular	plural
nominative	marja	marjat
genitive	marjan	marjoin
partitive	marjaa	marjoja
illative	marjaa	marjoi
inessive	marjaas	marjois
elative	marjast	marjoist
allative	marjalle	marjoille
adessive	marjaal	marjoil
ablative	marjalt	marjoilt
translative	marjaks	marjoiks
essive	marjanna, marjaan	marjoinna, marjoin
exessive1)	marjant	marjoint
1) obsolete *) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl) **) the comitative is formed by adding the suffix -ka? or -kä? to the genitive.

Derived terms

• (diminutive) marjukkain

• kalanmarja
• kalinamarja
• koiranmarja
• marjakas
• marjakärkkä
• marjakönkörä
• marjamerta
• marjapehko
• marjasaadu
• marjavarsi
• marjavesi
• marjaviina
• mesimarja
• orjamarja
• sikamarja
• säärimarjat
• toomimarja

 

References

• Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 297

Karelian

Regional variants of marja

North Karelian (Viena)	marja
South Karelian (Tver)	marja

Etymology

From Proto-Finnic *marja. Cognates include Finnish marja and Veps marj.

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈmɑr(ʲ)jɑ/
• Hyphenation: mar‧ja

Noun

marja (genitive marjan, partitive marjua, diminutive marjani／marjane)

1. berry

   lähtie marjah ― to go collecting berries

Declension

Viena Karelian declension of marja (type 4/kala, no gradation)
	singular	plural
nominative	marja	marjat
genitive	marjan	marjojen
partitive	marjua	marjoja
illative	marjah	marjoih
inessive	marjašša	marjoissa
elative	marjašta	marjoista
adessive	marjalla	marjoilla
ablative	marjalta	marjoilta
translative	marjakši	marjoiksi
essive	marjana	marjoina
comitative	—	marjoineh
abessive	marjatta	marjoitta

Tver Karelian declension of marja (type 4/kala no gradation)
	singular	plural
nominative	marja	marjat
genitive	marjan	marjoin
partitive	marjua	marjoida
illative	marjah	marjoih
inessive	marjašša	marjoissa
elative	marjašta	marjoista
adessive	marjalla	marjoilla
ablative	marjalda	marjoilda
translative	marjakši	marjoiksi
essive	marjana	marjoina
comitative	marjanke	marjoinke
abessive	marjatta	marjoitta

Possessive forms of marja
1st person	marjani
2nd person	marjaš
3rd person	marjah
*) Possessive forms are very rare for adjectives and only used in substantivised clauses.

References

• A. V. Punzhina (1994) “marja”, in Словарь карельского языка (тверские говоры) [Dictionary of the Karelian language (Tver dialects)], →ISBN
• P. Zaykov, L. Rugoyeva (1999) “marja”, in Карельско-Русский словарь (Северно-Карельские диалекты) [Karelian-Russian dictionary (North Karelian dialects)], Petrozavodsk, →ISBN

Norwegian Bokmål

Alternative forms

• marjen

Noun

marja m or f

1. definite feminine singular of marje