miikka

From Wiktionary, the free dictionary
Jump to navigation Jump to search
See also: Miikka

Finnish[edit]

Etymology[edit]

Clipping of miinus +‎ -kka

Pronunciation[edit]

  • IPA(key): /ˈmiːkːɑ/, [ˈmiːkːɑ̝]
  • Rhymes: -iːkːɑ
  • Syllabification(key): miik‧ka

Noun[edit]

miikka

  1. (school slang) minus (in grades)

Declension[edit]

Inflection of miikka (Kotus type 9*A/kala, kk-k gradation)
nominative miikka miikat
genitive miikan miikkojen
partitive miikkaa miikkoja
illative miikkaan miikkoihin
singular plural
nominative miikka miikat
accusative nom. miikka miikat
gen. miikan
genitive miikan miikkojen
miikkainrare
partitive miikkaa miikkoja
inessive miikassa miikoissa
elative miikasta miikoista
illative miikkaan miikkoihin
adessive miikalla miikoilla
ablative miikalta miikoilta
allative miikalle miikoille
essive miikkana miikkoina
translative miikaksi miikoiksi
abessive miikatta miikoitta
instructive miikoin
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of miikka (Kotus type 9*A/kala, kk-k gradation)
first-person singular possessor
singular plural
nominative miikkani miikkani
accusative nom. miikkani miikkani
gen. miikkani
genitive miikkani miikkojeni
miikkainirare
partitive miikkaani miikkojani
inessive miikassani miikoissani
elative miikastani miikoistani
illative miikkaani miikkoihini
adessive miikallani miikoillani
ablative miikaltani miikoiltani
allative miikalleni miikoilleni
essive miikkanani miikkoinani
translative miikakseni miikoikseni
abessive miikattani miikoittani
instructive
comitative miikkoineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative miikkasi miikkasi
accusative nom. miikkasi miikkasi
gen. miikkasi
genitive miikkasi miikkojesi
miikkaisirare
partitive miikkaasi miikkojasi
inessive miikassasi miikoissasi
elative miikastasi miikoistasi
illative miikkaasi miikkoihisi
adessive miikallasi miikoillasi
ablative miikaltasi miikoiltasi
allative miikallesi miikoillesi
essive miikkanasi miikkoinasi
translative miikaksesi miikoiksesi
abessive miikattasi miikoittasi
instructive
comitative miikkoinesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative miikkamme miikkamme
accusative nom. miikkamme miikkamme
gen. miikkamme
genitive miikkamme miikkojemme
miikkaimmerare
partitive miikkaamme miikkojamme
inessive miikassamme miikoissamme
elative miikastamme miikoistamme
illative miikkaamme miikkoihimme
adessive miikallamme miikoillamme
ablative miikaltamme miikoiltamme
allative miikallemme miikoillemme
essive miikkanamme miikkoinamme
translative miikaksemme miikoiksemme
abessive miikattamme miikoittamme
instructive
comitative miikkoinemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative miikkanne miikkanne
accusative nom. miikkanne miikkanne
gen. miikkanne
genitive miikkanne miikkojenne
miikkainnerare
partitive miikkaanne miikkojanne
inessive miikassanne miikoissanne
elative miikastanne miikoistanne
illative miikkaanne miikkoihinne
adessive miikallanne miikoillanne
ablative miikaltanne miikoiltanne
allative miikallenne miikoillenne
essive miikkananne miikkoinanne
translative miikaksenne miikoiksenne
abessive miikattanne miikoittanne
instructive
comitative miikkoinenne
third-person possessor
singular plural
nominative miikkansa miikkansa
accusative nom. miikkansa miikkansa
gen. miikkansa
genitive miikkansa miikkojensa
miikkainsarare
partitive miikkaansa miikkojaan
miikkojansa
inessive miikassaan
miikassansa
miikoissaan
miikoissansa
elative miikastaan
miikastansa
miikoistaan
miikoistansa
illative miikkaansa miikkoihinsa
adessive miikallaan
miikallansa
miikoillaan
miikoillansa
ablative miikaltaan
miikaltansa
miikoiltaan
miikoiltansa
allative miikalleen
miikallensa
miikoilleen
miikoillensa
essive miikkanaan
miikkanansa
miikkoinaan
miikkoinansa
translative miikakseen
miikaksensa
miikoikseen
miikoiksensa
abessive miikattaan
miikattansa
miikoittaan
miikoittansa
instructive
comitative miikkoineen
miikkoinensa

Further reading[edit]

Anagrams[edit]