mikittää

Finnish

Etymology

mikki (“mike”) +‎ -ttää

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈmikitːæːˣ/, [ˈmik̟it̪ːæː(ʔ)]
• Rhymes: -ikitːæː
• Syllabification^(key): mi‧kit‧tää

Verb

mikittää (informal)

1. to mike (equip with microphones)

Conjugation

Inflection of mikittää (Kotus type 53*C/muistaa, tt-t gradation)
indicative mood
present tense				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		mikitän	en mikitä	1st sing.	olen mikittänyt	en ole mikittänyt
2nd sing.		mikität	et mikitä	2nd sing.	olet mikittänyt	et ole mikittänyt
3rd sing.		mikittää	ei mikitä	3rd sing.	on mikittänyt	ei ole mikittänyt
1st plur.		mikitämme	emme mikitä	1st plur.	olemme mikittäneet	emme ole mikittäneet
2nd plur.		mikitätte	ette mikitä	2nd plur.	olette mikittäneet	ette ole mikittäneet
3rd plur.		mikittävät	eivät mikitä	3rd plur.	ovat mikittäneet	eivät ole mikittäneet
passive		mikitetään	ei mikitetä	passive	on mikitetty	ei ole mikitetty
past tense				pluperfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		mikitin	en mikittänyt	1st sing.	olin mikittänyt	en ollut mikittänyt
2nd sing.		mikitit	et mikittänyt	2nd sing.	olit mikittänyt	et ollut mikittänyt
3rd sing.		mikitti	ei mikittänyt	3rd sing.	oli mikittänyt	ei ollut mikittänyt
1st plur.		mikitimme	emme mikittäneet	1st plur.	olimme mikittäneet	emme olleet mikittäneet
2nd plur.		mikititte	ette mikittäneet	2nd plur.	olitte mikittäneet	ette olleet mikittäneet
3rd plur.		mikittivät	eivät mikittäneet	3rd plur.	olivat mikittäneet	eivät olleet mikittäneet
passive		mikitettiin	ei mikitetty	passive	oli mikitetty	ei ollut mikitetty
conditional mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		mikittäisin	en mikittäisi	1st sing.	olisin mikittänyt	en olisi mikittänyt
2nd sing.		mikittäisit	et mikittäisi	2nd sing.	olisit mikittänyt	et olisi mikittänyt
3rd sing.		mikittäisi	ei mikittäisi	3rd sing.	olisi mikittänyt	ei olisi mikittänyt
1st plur.		mikittäisimme	emme mikittäisi	1st plur.	olisimme mikittäneet	emme olisi mikittäneet
2nd plur.		mikittäisitte	ette mikittäisi	2nd plur.	olisitte mikittäneet	ette olisi mikittäneet
3rd plur.		mikittäisivät	eivät mikittäisi	3rd plur.	olisivat mikittäneet	eivät olisi mikittäneet
passive		mikitettäisiin	ei mikitettäisi	passive	olisi mikitetty	ei olisi mikitetty
imperative mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		—	—	1st sing.	—	—
2nd sing.		mikitä	älä mikitä	2nd sing.	—	—
3rd sing.		mikittäköön	älköön mikittäkö	3rd sing.	olkoon mikittänyt	älköön olko mikittänyt
1st plur.		mikittäkäämme	älkäämme mikittäkö	1st plur.	—	—
2nd plur.		mikittäkää	älkää mikittäkö	2nd plur.	—	—
3rd plur.		mikittäkööt	älkööt mikittäkö	3rd plur.	olkoot mikittäneet	älkööt olko mikittäneet
passive		mikitettäköön	älköön mikitettäkö	passive	olkoon mikitetty	älköön olko mikitetty
potential mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		mikittänen	en mikittäne	1st sing.	lienen mikittänyt	en liene mikittänyt
2nd sing.		mikittänet	et mikittäne	2nd sing.	lienet mikittänyt	et liene mikittänyt
3rd sing.		mikittänee	ei mikittäne	3rd sing.	lienee mikittänyt	ei liene mikittänyt
1st plur.		mikittänemme	emme mikittäne	1st plur.	lienemme mikittäneet	emme liene mikittäneet
2nd plur.		mikittänette	ette mikittäne	2nd plur.	lienette mikittäneet	ette liene mikittäneet
3rd plur.		mikittänevät	eivät mikittäne	3rd plur.	lienevät mikittäneet	eivät liene mikittäneet
passive		mikitettäneen	ei mikitettäne	passive	lienee mikitetty	ei liene mikitetty
Nominal forms
infinitives				participles
		active	passive		active	passive
1st		mikittää		present	mikittävä	mikitettävä
long 1st1		Possessive forms Person sing. plur. 1st mikittääkseni mikittääksemme 2nd mikittääksesi mikittääksenne 3rd mikittääkseen mikittääksensä		past	mikittänyt	mikitetty
2nd	inessive2	mikittäessä	mikitettäessä	agent3	mikittämä
		Possessive forms Person sing. plur. 1st mikittäessäni mikittäessämme 2nd mikittäessäsi mikittäessänne 3rd mikittäessään mikittäessänsä		negative	mikittämätön
	instructive	mikittäen	—	1) Used only with a possessive suffix. 2) Usually with a possessive suffix (active only). 3) Usually with a possessive suffix. Not used with intransitive verbs. Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms. 4) Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details). * The third-person singular indicative form mikittää does not exhibit final gemination, unlike the first infinitive (the lemma form), even though they are spelled identically.
3rd	inessive	mikittämässä	—
	elative	mikittämästä	—
	illative	mikittämään	—
	adessive	mikittämällä	—
	abessive	mikittämättä	—
	instructive	mikittämän	mikitettämän
4th4	verbal noun	mikittäminen
5th1		Possessive forms Person sing. plur. 1st mikittämäisilläni mikittämäisillämme 2nd mikittämäisilläsi mikittämäisillänne 3rd mikittämäisillään mikittämäisillänsä

Derived terms

• mikitys

Anagrams

• kimittää