nuntius

From Wiktionary, the free dictionary
Jump to navigation Jump to search

English[edit]

Etymology[edit]

Borrowed from Latin nūntius (messenger).

Noun[edit]

nuntius (plural nuntii)

  1. (chiefly theater) A messenger.
    Synonym: nuncius
  2. (Roman Catholicism) A nuncio.

Dutch[edit]

Etymology[edit]

Borrowed from Latin nuntius.

Pronunciation[edit]

  • IPA(key): /ˈnʏn.tsi.ʏs/
  • (file)
  • Hyphenation: nun‧ti‧us

Noun[edit]

nuntius m (plural nuntii or nuntiussen)

  1. (Roman Catholicism) A nuncio (diplomatic representative of the Holy See).

Usage notes[edit]

The most common plural is nuntii, which is favoured by Catholic sources. The plural nuntiussen is mostly used by the secular press and to a lesser degree by the Protestant press.

Derived terms[edit]

Finnish[edit]

Etymology[edit]

From Latin nūntius.

Pronunciation[edit]

  • IPA(key): /ˈnuntius/, [ˈnun̪t̪ius̠]
  • Rhymes: -untius
  • Syllabification(key): nun‧ti‧us

Noun[edit]

nuntius

  1. nuncio

Declension[edit]

Inflection of nuntius (Kotus type 39/vastaus, no gradation)
nominative nuntius nuntiukset
genitive nuntiuksen nuntiusten
nuntiuksien
partitive nuntiusta nuntiuksia
illative nuntiukseen nuntiuksiin
singular plural
nominative nuntius nuntiukset
accusative nom. nuntius nuntiukset
gen. nuntiuksen
genitive nuntiuksen nuntiusten
nuntiuksien
partitive nuntiusta nuntiuksia
inessive nuntiuksessa nuntiuksissa
elative nuntiuksesta nuntiuksista
illative nuntiukseen nuntiuksiin
adessive nuntiuksella nuntiuksilla
ablative nuntiukselta nuntiuksilta
allative nuntiukselle nuntiuksille
essive nuntiuksena nuntiuksina
translative nuntiukseksi nuntiuksiksi
abessive nuntiuksetta nuntiuksitta
instructive nuntiuksin
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of nuntius (Kotus type 39/vastaus, no gradation)
first-person singular possessor
singular plural
nominative nuntiukseni nuntiukseni
accusative nom. nuntiukseni nuntiukseni
gen. nuntiukseni
genitive nuntiukseni nuntiusteni
nuntiuksieni
partitive nuntiustani nuntiuksiani
inessive nuntiuksessani nuntiuksissani
elative nuntiuksestani nuntiuksistani
illative nuntiukseeni nuntiuksiini
adessive nuntiuksellani nuntiuksillani
ablative nuntiukseltani nuntiuksiltani
allative nuntiukselleni nuntiuksilleni
essive nuntiuksenani nuntiuksinani
translative nuntiuksekseni nuntiuksikseni
abessive nuntiuksettani nuntiuksittani
instructive
comitative nuntiuksineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative nuntiuksesi nuntiuksesi
accusative nom. nuntiuksesi nuntiuksesi
gen. nuntiuksesi
genitive nuntiuksesi nuntiustesi
nuntiuksiesi
partitive nuntiustasi nuntiuksiasi
inessive nuntiuksessasi nuntiuksissasi
elative nuntiuksestasi nuntiuksistasi
illative nuntiukseesi nuntiuksiisi
adessive nuntiuksellasi nuntiuksillasi
ablative nuntiukseltasi nuntiuksiltasi
allative nuntiuksellesi nuntiuksillesi
essive nuntiuksenasi nuntiuksinasi
translative nuntiukseksesi nuntiuksiksesi
abessive nuntiuksettasi nuntiuksittasi
instructive
comitative nuntiuksinesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative nuntiuksemme nuntiuksemme
accusative nom. nuntiuksemme nuntiuksemme
gen. nuntiuksemme
genitive nuntiuksemme nuntiustemme
nuntiuksiemme
partitive nuntiustamme nuntiuksiamme
inessive nuntiuksessamme nuntiuksissamme
elative nuntiuksestamme nuntiuksistamme
illative nuntiukseemme nuntiuksiimme
adessive nuntiuksellamme nuntiuksillamme
ablative nuntiukseltamme nuntiuksiltamme
allative nuntiuksellemme nuntiuksillemme
essive nuntiuksenamme nuntiuksinamme
translative nuntiukseksemme nuntiuksiksemme
abessive nuntiuksettamme nuntiuksittamme
instructive
comitative nuntiuksinemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative nuntiuksenne nuntiuksenne
accusative nom. nuntiuksenne nuntiuksenne
gen. nuntiuksenne
genitive nuntiuksenne nuntiustenne
nuntiuksienne
partitive nuntiustanne nuntiuksianne
inessive nuntiuksessanne nuntiuksissanne
elative nuntiuksestanne nuntiuksistanne
illative nuntiukseenne nuntiuksiinne
adessive nuntiuksellanne nuntiuksillanne
ablative nuntiukseltanne nuntiuksiltanne
allative nuntiuksellenne nuntiuksillenne
essive nuntiuksenanne nuntiuksinanne
translative nuntiukseksenne nuntiuksiksenne
abessive nuntiuksettanne nuntiuksittanne
instructive
comitative nuntiuksinenne
third-person possessor
singular plural
nominative nuntiuksensa nuntiuksensa
accusative nom. nuntiuksensa nuntiuksensa
gen. nuntiuksensa
genitive nuntiuksensa nuntiustensa
nuntiuksiensa
partitive nuntiustaan
nuntiustansa
nuntiuksiaan
nuntiuksiansa
inessive nuntiuksessaan
nuntiuksessansa
nuntiuksissaan
nuntiuksissansa
elative nuntiuksestaan
nuntiuksestansa
nuntiuksistaan
nuntiuksistansa
illative nuntiukseensa nuntiuksiinsa
adessive nuntiuksellaan
nuntiuksellansa
nuntiuksillaan
nuntiuksillansa
ablative nuntiukseltaan
nuntiukseltansa
nuntiuksiltaan
nuntiuksiltansa
allative nuntiukselleen
nuntiuksellensa
nuntiuksilleen
nuntiuksillensa
essive nuntiuksenaan
nuntiuksenansa
nuntiuksinaan
nuntiuksinansa
translative nuntiuksekseen
nuntiukseksensa
nuntiuksikseen
nuntiuksiksensa
abessive nuntiuksettaan
nuntiuksettansa
nuntiuksittaan
nuntiuksittansa
instructive
comitative nuntiuksineen
nuntiuksinensa

Latin[edit]

Alternative forms[edit]

Etymology[edit]

Uncertain; competing hypotheses include:

Pronunciation[edit]

Noun[edit]

nūntius m (genitive nūntiī or nūntī, feminine nūntia); second declension

  1. a messenger, reporter, courier
    Synonyms: internūntia, praecō
  2. an envoy, message, report
  3. a command, order, injunction
    Synonyms: dēcrētum, praeceptum, iussus, ēdictum, ēdictiō, scītum, dēcrētiō, mandātum, imperium
  4. (in the plural) news, tidings, information
    Synonyms: fāma, indicium

Declension[edit]

Second-declension noun.

Case Singular Plural
Nominative nūntius nūntiī
Genitive nūntiī
nūntī1
nūntiōrum
Dative nūntiō nūntiīs
Accusative nūntium nūntiōs
Ablative nūntiō nūntiīs
Vocative nūntie nūntiī

1Found in older Latin (until the Augustan Age).

Related terms[edit]

Descendants[edit]

References[edit]

  1. ^ Tucker, T.G., Etymological Dictionary of Latin, Ares Publishers
  2. ^ De Vaan, Michiel (2008) Etymological Dictionary of Latin and the other Italic Languages (Leiden Indo-European Etymological Dictionary Series; 7)‎[1], Leiden, Boston: Brill, →ISBN

Norwegian Bokmål[edit]

Etymology[edit]

From Latin nuntius (envoy).

Noun[edit]

nuntius m (definite singular nuntien or nuntiusen, indefinite plural nuntier, definite plural nuntiene)

  1. (Roman Catholicism) a nuncio

Norwegian Nynorsk[edit]

Etymology[edit]

From Latin nuntius (envoy).

Noun[edit]

nuntius m (definite singular nuntiusen, indefinite plural nuntiusar, definite plural nuntiusane)

  1. (Roman Catholicism) a nuncio