omatunto

Finnish

Etymology

oma (“own”) +‎ tunto (“feeling”). Coined by Finnish clergyman Mikael Agricola.

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈomɑˌtunto/, [ˈo̞mɑ̝ˌt̪un̪t̪o̞]
• Rhymes: -unto
• Syllabification^(key): o‧ma‧tun‧to

Noun

omatunto

1. conscience

   Hänellä on huono omatunto siitä, mitä hän teki.

   S/he feels bad about what s/he did.

   (literally, “S/he has a bad conscience for what s/he did.”)

Declension

Inflection of omatunto (Kotus type 51/nuoripari)
nominative		omatunto	omattunnot
genitive		omantunnon	omientuntojen
partitive		omaatuntoa	omiatuntoja
illative		omaantuntoon	omiintuntoihin
		singular	plural
nominative		omatunto	omattunnot
accusative	nom.	omatunto	omattunnot
	gen.	omantunnon
genitive		omantunnon	omientuntojen omaintuntojenrare
partitive		omaatuntoa	omiatuntoja
inessive		omassatunnossa	omissatunnoissa
elative		omastatunnosta	omistatunnoista
illative		omaantuntoon	omiintuntoihin
adessive		omallatunnolla	omillatunnoilla
ablative		omaltatunnolta	omiltatunnoilta
allative		omalletunnolle	omilletunnoille
essive		omanatuntona	ominatuntoina
translative		omaksitunnoksi	omiksitunnoiksi
abessive		omattatunnotta	omittatunnoitta
instructive		—	omintunnoin
comitative		See the possessive forms below.

Possessive forms of omatunto (Kotus type 51/nuoripari)

first-person singular possessor singular plural nominative omatuntoni omattuntoni accusative nom. omatuntoni omattuntoni gen. omantuntoni genitive omantuntoni omientuntojeni omaintuntojenirare partitive omaatuntoani omiatuntojani inessive omassatunnossani omissatunnoissani elative omastatunnostani omistatunnoistani illative omaantuntooni omiintuntoihini adessive omallatunnollani omillatunnoillani ablative omaltatunnoltani omiltatunnoiltani allative omalletunnolleni omilletunnoilleni essive omanatuntonani ominatuntoinani translative omaksitunnokseni omiksitunnoikseni abessive omattatunnottani omittatunnoittani instructive — — comitative — ominetuntoineni second-person singular possessor singular plural nominative omatuntosi omattuntosi accusative nom. omatuntosi omattuntosi gen. omantuntosi genitive omantuntosi omientuntojesi omaintuntojesirare partitive omaatuntoasi omiatuntojasi inessive omassatunnossasi omissatunnoissasi elative omastatunnostasi omistatunnoistasi illative omaantuntoosi omiintuntoihisi adessive omallatunnollasi omillatunnoillasi ablative omaltatunnoltasi omiltatunnoiltasi allative omalletunnollesi omilletunnoillesi essive omanatuntonasi ominatuntoinasi translative omaksitunnoksesi omiksitunnoiksesi abessive omattatunnottasi omittatunnoittasi instructive — — comitative — ominetuntoinesi first-person plural possessor singular plural nominative omatuntomme omattuntomme accusative nom. omatuntomme omattuntomme gen. omantuntomme genitive omantuntomme omientuntojemme omaintuntojemmerare partitive omaatuntoamme omiatuntojamme inessive omassatunnossamme omissatunnoissamme elative omastatunnostamme omistatunnoistamme illative omaantuntoomme omiintuntoihimme adessive omallatunnollamme omillatunnoillamme ablative omaltatunnoltamme omiltatunnoiltamme allative omalletunnollemme omilletunnoillemme essive omanatuntonamme ominatuntoinamme translative omaksitunnoksemme omiksitunnoiksemme abessive omattatunnottamme omittatunnoittamme instructive — — comitative — ominetuntoinemme second-person plural possessor singular plural nominative omatuntonne omattuntonne accusative nom. omatuntonne omattuntonne gen. omantuntonne genitive omantuntonne omientuntojenne omaintuntojennerare partitive omaatuntoanne omiatuntojanne inessive omassatunnossanne omissatunnoissanne elative omastatunnostanne omistatunnoistanne illative omaantuntoonne omiintuntoihinne adessive omallatunnollanne omillatunnoillanne ablative omaltatunnoltanne omiltatunnoiltanne allative omalletunnollenne omilletunnoillenne essive omanatuntonanne ominatuntoinanne translative omaksitunnoksenne omiksitunnoiksenne abessive omattatunnottanne omittatunnoittanne instructive — — comitative — ominetuntoinenne third-person possessor singular plural nominative omatuntonsa omattuntonsa accusative nom. omatuntonsa omattuntonsa gen. omantuntonsa genitive omantuntonsa omientuntojensa omaintuntojensarare partitive omaatuntoaan omaatuntoansa omiatuntojaan omiatuntojansa inessive omassatunnossaan omassatunnossansa omissatunnoissaan omissatunnoissansa elative omastatunnostaan omastatunnostansa omistatunnoistaan omistatunnoistansa illative omaantuntoonsa omiintuntoihinsa adessive omallatunnollaan omallatunnollansa omillatunnoillaan omillatunnoillansa ablative omaltatunnoltaan omaltatunnoltansa omiltatunnoiltaan omiltatunnoiltansa allative omalletunnolleen omalletunnollensa omilletunnoilleen omilletunnoillensa essive omanatuntonaan omanatuntonansa ominatuntoinaan ominatuntoinansa translative omaksitunnokseen omaksitunnoksensa omiksitunnoikseen omiksitunnoiksensa abessive omattatunnottaan omattatunnottansa omittatunnoittaan omittatunnoittansa instructive — — comitative — ominetuntoineen ominetuntoinensa

Derived terms

compounds

• omantunnonarka
• omantunnonarkuus
• omantunnonasia
• omantunnonkysymys
• omantunnonsyy
• omantunnontuska
• omantunnonvaiva
• omantunnonvapaus

 

Further reading

• “omatunto”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-03