paikka

Definition from Wiktionary, a free dictionary

Contents 1 Finnish 1.1 Pronunciation 1.2 Noun 1.2.1 Declension 1.2.2 Synonyms 1.2.3 Derived terms 1.2.4 Compounds

[edit] Finnish

(index pa)

[edit] Pronunciation

• Hyphenation: paik‧ka
• IPA: ['pɑikːɑ]

[edit] Noun

paikka

1. Place, location, spot, site.
2. Area, region, locality, neighbourhood/neighborhood.
3. Space, room.
4. Scene (where sth happens/has happened).
5. Seat (to sit; in Parliament).
6. Berth.
7. Job, post, position.
8. Patch (on clothes).
9. Filling (on a tooth).
10. (colloquial) Situation.
11. (colloquial) (often plural, paikat) Parts, bones.

    Minulla on paikat kipeänä.

    I'm sore all over.

[edit] Declension

Declension of paikka (type kala) singular plural nominative paikka paikat genitive paikan paikkojen paikkain1 partitive paikkaa paikkoja accusative paikka paikan paikat inessive paikassa paikoissa elative paikasta paikoista illative paikkaan paikkoihin adessive paikalla paikoilla ablative paikalta paikoilta allative paikalle paikoille essive paikkana paikkoina translative paikaksi paikoiksi instructive – paikoin abessive paikatta paikoitta comitative – paikkoineen 1) Rare.

[edit] Synonyms

• (area, region, locality, neighbo(u)rhood) alue
• (space, room) tila
• (scene) tapahtumapaikka
• (berth) makuupaikka
• (job, post, position) työpaikka
• (patch) korjauspaikka
• (filling) hammaspaikka
• (situation) tilanne
• (part, bone) jäsen

[edit] Derived terms

• puolustaa paikkaansa = to serve a purpose, be useful/valuable
• nouns: -paikkalainen
• adjectives: paikallinen, -paikkainen, paikoittainen
• verbs: paikantaa, paikantua, paikata, paikkamaalata, paikoittaa, pitää paikkansa
• adverbs: paikalla, paikallaan, paikalle, paikalleen, paikalta, paikaltaan, paikka paikoin, paikkeilla, paikkeille, paikkeilta

[edit] Compounds

• paikanhaku
• paikannimi
• paikannimistö
• paikkakunta
• pysäköintipaikka