purettu

Finnish

Participle

purettu

1. past passive participle of purkaa

Declension

Inflection of purettu (Kotus type 1*C/valo, tt-t gradation)
nominative		purettu	puretut
genitive		puretun	purettujen
partitive		purettua	purettuja
illative		purettuun	purettuihin
		singular	plural
nominative		purettu	puretut
accusative	nom.	purettu	puretut
	gen.	puretun
genitive		puretun	purettujen
partitive		purettua	purettuja
inessive		puretussa	puretuissa
elative		puretusta	puretuista
illative		purettuun	purettuihin
adessive		puretulla	puretuilla
ablative		puretulta	puretuilta
allative		puretulle	puretuille
essive		purettuna	purettuina
translative		puretuksi	puretuiksi
abessive		puretutta	puretuitta
instructive		—	puretuin
comitative		—	purettuine

Possessive forms of purettu (Kotus type 1*C/valo, tt-t gradation)
Rare. Only used with substantive adjectives.
first-person singular possessor singular plural nominative purettuni purettuni accusative nom. purettuni purettuni gen. purettuni genitive purettuni purettujeni partitive purettuani purettujani inessive puretussani puretuissani elative puretustani puretuistani illative purettuuni purettuihini adessive puretullani puretuillani ablative puretultani puretuiltani allative puretulleni puretuilleni essive purettunani purettuinani translative puretukseni puretuikseni abessive puretuttani puretuittani instructive — — comitative — purettuineni second-person singular possessor singular plural nominative purettusi purettusi accusative nom. purettusi purettusi gen. purettusi genitive purettusi purettujesi partitive purettuasi purettujasi inessive puretussasi puretuissasi elative puretustasi puretuistasi illative purettuusi purettuihisi adessive puretullasi puretuillasi ablative puretultasi puretuiltasi allative puretullesi puretuillesi essive purettunasi purettuinasi translative puretuksesi puretuiksesi abessive puretuttasi puretuittasi instructive — — comitative — purettuinesi first-person plural possessor singular plural nominative purettumme purettumme accusative nom. purettumme purettumme gen. purettumme genitive purettumme purettujemme partitive purettuamme purettujamme inessive puretussamme puretuissamme elative puretustamme puretuistamme illative purettuumme purettuihimme adessive puretullamme puretuillamme ablative puretultamme puretuiltamme allative puretullemme puretuillemme essive purettunamme purettuinamme translative puretuksemme puretuiksemme abessive puretuttamme puretuittamme instructive — — comitative — purettuinemme second-person plural possessor singular plural nominative purettunne purettunne accusative nom. purettunne purettunne gen. purettunne genitive purettunne purettujenne partitive purettuanne purettujanne inessive puretussanne puretuissanne elative puretustanne puretuistanne illative purettuunne purettuihinne adessive puretullanne puretuillanne ablative puretultanne puretuiltanne allative puretullenne puretuillenne essive purettunanne purettuinanne translative puretuksenne puretuiksenne abessive puretuttanne puretuittanne instructive — — comitative — purettuinenne third-person possessor singular plural nominative purettunsa purettunsa accusative nom. purettunsa purettunsa gen. purettunsa genitive purettunsa purettujensa partitive purettuaan purettuansa purettujaan purettujansa inessive puretussaan puretussansa puretuissaan puretuissansa elative puretustaan puretustansa puretuistaan puretuistansa illative purettuunsa purettuihinsa adessive puretullaan puretullansa puretuillaan puretuillansa ablative puretultaan puretultansa puretuiltaan puretuiltansa allative puretulleen puretullensa puretuilleen puretuillensa essive purettunaan purettunansa purettuinaan purettuinansa translative puretukseen puretuksensa puretuikseen puretuiksensa abessive puretuttaan puretuttansa puretuittaan puretuittansa instructive — — comitative — purettuineen purettuinensa

Anagrams

• peruttu