raunio

See also: Raunio

Finnish

Etymology

From Proto-Finnic *raunijo, possibly equivalent to rauna +‎ -io, derived from a borrowing from Proto-Norse [Term?] (compare Old Norse hraun). Related to Ingrian raunio, Karelian raunivo and Votic raunio.

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈrɑu̯nio/, [ˈrɑ̝u̯nio̞]
• Rhymes: -ɑunio
• Syllabification^(key): rau‧ni‧o

Noun

raunio

1. ruin (remains of destroyed or dilapidated construction)

Declension

Inflection of raunio (Kotus type 3/valtio, no gradation)
nominative		raunio	rauniot
genitive		raunion	raunioiden raunioitten
partitive		rauniota	raunioita
illative		raunioon	raunioihin
		singular	plural
nominative		raunio	rauniot
accusative	nom.	raunio	rauniot
	gen.	raunion
genitive		raunion	raunioiden raunioitten
partitive		rauniota	raunioita
inessive		rauniossa	raunioissa
elative		rauniosta	raunioista
illative		raunioon	raunioihin
adessive		rauniolla	raunioilla
ablative		rauniolta	raunioilta
allative		rauniolle	raunioille
essive		rauniona	raunioina
translative		raunioksi	raunioiksi
abessive		rauniotta	raunioitta
instructive		—	raunioin
comitative		See the possessive forms below.

Possessive forms of raunio (Kotus type 3/valtio, no gradation)

first-person singular possessor singular plural nominative raunioni raunioni accusative nom. raunioni raunioni gen. raunioni genitive raunioni raunioideni raunioitteni partitive rauniotani raunioitani inessive rauniossani raunioissani elative rauniostani raunioistani illative rauniooni raunioihini adessive rauniollani raunioillani ablative raunioltani raunioiltani allative rauniolleni raunioilleni essive raunionani raunioinani translative rauniokseni raunioikseni abessive rauniottani raunioittani instructive — — comitative — raunioineni second-person singular possessor singular plural nominative rauniosi rauniosi accusative nom. rauniosi rauniosi gen. rauniosi genitive rauniosi raunioidesi raunioittesi partitive rauniotasi raunioitasi inessive rauniossasi raunioissasi elative rauniostasi raunioistasi illative raunioosi raunioihisi adessive rauniollasi raunioillasi ablative raunioltasi raunioiltasi allative rauniollesi raunioillesi essive raunionasi raunioinasi translative raunioksesi raunioiksesi abessive rauniottasi raunioittasi instructive — — comitative — raunioinesi first-person plural possessor singular plural nominative rauniomme rauniomme accusative nom. rauniomme rauniomme gen. rauniomme genitive rauniomme raunioidemme raunioittemme partitive rauniotamme raunioitamme inessive rauniossamme raunioissamme elative rauniostamme raunioistamme illative raunioomme raunioihimme adessive rauniollamme raunioillamme ablative raunioltamme raunioiltamme allative rauniollemme raunioillemme essive raunionamme raunioinamme translative raunioksemme raunioiksemme abessive rauniottamme raunioittamme instructive — — comitative — raunioinemme second-person plural possessor singular plural nominative raunionne raunionne accusative nom. raunionne raunionne gen. raunionne genitive raunionne raunioidenne raunioittenne partitive rauniotanne raunioitanne inessive rauniossanne raunioissanne elative rauniostanne raunioistanne illative raunioonne raunioihinne adessive rauniollanne raunioillanne ablative raunioltanne raunioiltanne allative rauniollenne raunioillenne essive raunionanne raunioinanne translative raunioksenne raunioiksenne abessive rauniottanne raunioittanne instructive — — comitative — raunioinenne third-person possessor singular plural nominative raunionsa raunionsa accusative nom. raunionsa raunionsa gen. raunionsa genitive raunionsa raunioidensa raunioittensa partitive rauniotaan rauniotansa raunioitaan raunioitansa inessive rauniossaan rauniossansa raunioissaan raunioissansa elative rauniostaan rauniostansa raunioistaan raunioistansa illative raunioonsa raunioihinsa adessive rauniollaan rauniollansa raunioillaan raunioillansa ablative raunioltaan raunioltansa raunioiltaan raunioiltansa allative rauniolleen rauniollensa raunioilleen raunioillensa essive raunionaan raunionansa raunioinaan raunioinansa translative rauniokseen raunioksensa raunioikseen raunioiksensa abessive rauniottaan rauniottansa raunioittaan raunioittansa instructive — — comitative — raunioineen raunioinensa

Derived terms

• raunikki
• raunioinen
• raunioittaa
• raunioitua

 

compounds

• hermoraunio
• ihmisraunio
• kiviraunio
• lapinraunio
• linnanrauniot
• rauniokasa
• rauniokaupunki
• rauniokoira
• rauniolinna
• raunioyrtti

 

Further reading

• “raunio”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-03

Anagrams

• nauroi, nuoria

Ingrian

Raunio.

Etymology

From Proto-Finnic *raunijo. Cognates include Finnish raunio and Estonian raun.

Pronunciation

• (Ala-Laukaa) IPA^(key): /ˈrɑu̯nio/, [ˈrɑu̯niŏ̞̥]
• (Soikkola) IPA^(key): /ˈrɑu̯nio/, [ˈrɑu̯nio̞]
• Rhymes: -ɑu̯nio
• Hyphenation: rau‧ni‧o

Noun

raunio

1. ruin (remains of a destroyed construction)

Declension

Declension of raunio (type 4/koivu, no gradation)
	singular	plural
nominative	raunio	rauniot
genitive	raunion	raunioin, raunioloin
partitive	raunioa	raunioja, raunioloja
illative	raunioo	raunioihe, raunioloihe
inessive	raunioos	rauniois, rauniolois
elative	rauniost	raunioist, raunioloist
allative	rauniolle	raunioille, raunioloille
adessive	rauniool	raunioil, raunioloil
ablative	rauniolt	raunioilt, raunioloilt
translative	raunioks	raunioiks, raunioloiks
essive	raunionna, raunioon	raunioinna, raunioloinna, raunioin, raunioloin
exessive1)	rauniont	raunioint, raunioloint
1) obsolete *) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl) **) the comitative is formed by adding the suffix -ka? or -kä? to the genitive.

Derived terms

• kiviraunio
• rauniopappi

 

References

• Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 468