retkeillä

Finnish

Etymology

From retki +‎ -illa.

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈretkei̯lːæˣ/, [ˈre̞t̪k̟e̞i̯lːæ(ʔ)]
• Rhymes: -etkeilːæ
• Syllabification^(key): ret‧keil‧lä

Verb

retkeillä

1. (intransitive) to hike

Conjugation

Inflection of retkeillä (Kotus type 67/tulla, no gradation)
indicative mood
present tense				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		retkeilen	en retkeile	1st sing.	olen retkeillyt	en ole retkeillyt
2nd sing.		retkeilet	et retkeile	2nd sing.	olet retkeillyt	et ole retkeillyt
3rd sing.		retkeilee	ei retkeile	3rd sing.	on retkeillyt	ei ole retkeillyt
1st plur.		retkeilemme	emme retkeile	1st plur.	olemme retkeilleet	emme ole retkeilleet
2nd plur.		retkeilette	ette retkeile	2nd plur.	olette retkeilleet	ette ole retkeilleet
3rd plur.		retkeilevät	eivät retkeile	3rd plur.	ovat retkeilleet	eivät ole retkeilleet
passive		retkeillään	ei retkeillä	passive	on retkeilty	ei ole retkeilty
past tense				pluperfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		retkeilin	en retkeillyt	1st sing.	olin retkeillyt	en ollut retkeillyt
2nd sing.		retkeilit	et retkeillyt	2nd sing.	olit retkeillyt	et ollut retkeillyt
3rd sing.		retkeili	ei retkeillyt	3rd sing.	oli retkeillyt	ei ollut retkeillyt
1st plur.		retkeilimme	emme retkeilleet	1st plur.	olimme retkeilleet	emme olleet retkeilleet
2nd plur.		retkeilitte	ette retkeilleet	2nd plur.	olitte retkeilleet	ette olleet retkeilleet
3rd plur.		retkeilivät	eivät retkeilleet	3rd plur.	olivat retkeilleet	eivät olleet retkeilleet
passive		retkeiltiin	ei retkeilty	passive	oli retkeilty	ei ollut retkeilty
conditional mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		retkeilisin	en retkeilisi	1st sing.	olisin retkeillyt	en olisi retkeillyt
2nd sing.		retkeilisit	et retkeilisi	2nd sing.	olisit retkeillyt	et olisi retkeillyt
3rd sing.		retkeilisi	ei retkeilisi	3rd sing.	olisi retkeillyt	ei olisi retkeillyt
1st plur.		retkeilisimme	emme retkeilisi	1st plur.	olisimme retkeilleet	emme olisi retkeilleet
2nd plur.		retkeilisitte	ette retkeilisi	2nd plur.	olisitte retkeilleet	ette olisi retkeilleet
3rd plur.		retkeilisivät	eivät retkeilisi	3rd plur.	olisivat retkeilleet	eivät olisi retkeilleet
passive		retkeiltäisiin	ei retkeiltäisi	passive	olisi retkeilty	ei olisi retkeilty
imperative mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		—	—	1st sing.	—	—
2nd sing.		retkeile	älä retkeile	2nd sing.	—	—
3rd sing.		retkeilköön	älköön retkeilkö	3rd sing.	olkoon retkeillyt	älköön olko retkeillyt
1st plur.		retkeilkäämme	älkäämme retkeilkö	1st plur.	—	—
2nd plur.		retkeilkää	älkää retkeilkö	2nd plur.	—	—
3rd plur.		retkeilkööt	älkööt retkeilkö	3rd plur.	olkoot retkeilleet	älkööt olko retkeilleet
passive		retkeiltäköön	älköön retkeiltäkö	passive	olkoon retkeilty	älköön olko retkeilty
potential mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		retkeillen	en retkeille	1st sing.	lienen retkeillyt	en liene retkeillyt
2nd sing.		retkeillet	et retkeille	2nd sing.	lienet retkeillyt	et liene retkeillyt
3rd sing.		retkeillee	ei retkeille	3rd sing.	lienee retkeillyt	ei liene retkeillyt
1st plur.		retkeillemme	emme retkeille	1st plur.	lienemme retkeilleet	emme liene retkeilleet
2nd plur.		retkeillette	ette retkeille	2nd plur.	lienette retkeilleet	ette liene retkeilleet
3rd plur.		retkeillevät	eivät retkeille	3rd plur.	lienevät retkeilleet	eivät liene retkeilleet
passive		retkeiltäneen	ei retkeiltäne	passive	lienee retkeilty	ei liene retkeilty
Nominal forms
infinitives				participles
		active	passive		active	passive
1st		retkeillä		present	retkeilevä	retkeiltävä
long 1st1		Possessive forms Person sing. plur. 1st retkeilläkseni retkeilläksemme 2nd retkeilläksesi retkeilläksenne 3rd retkeilläkseen retkeilläksensä		past	retkeillyt	retkeilty
2nd	inessive2	retkeillessä	retkeiltäessä	agent3	retkeilemä
		Possessive forms Person sing. plur. 1st retkeillessäni retkeillessämme 2nd retkeillessäsi retkeillessänne 3rd retkeillessään retkeillessänsä		negative	retkeilemätön
	instructive	retkeillen	—	1) Used only with a possessive suffix. 2) Usually with a possessive suffix (active only). 3) Usually with a possessive suffix. Not used with intransitive verbs. Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms. 4) Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details).
3rd	inessive	retkeilemässä	—
	elative	retkeilemästä	—
	illative	retkeilemään	—
	adessive	retkeilemällä	—
	abessive	retkeilemättä	—
	instructive	retkeilemän	retkeiltämän
4th4	verbal noun	retkeileminen
5th1		Possessive forms Person sing. plur. 1st retkeilemäisilläni retkeilemäisillämme 2nd retkeilemäisilläsi retkeilemäisillänne 3rd retkeilemäisillään retkeilemäisillänsä

Derived terms

• retkeilijä
• retkeily

 

Further reading

• “retkeillä”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-03

Anagrams

• tärkeille