riutua

Finnish

Etymology

Uncertain; possibly from North Germanic (compare Old Norse þrjóta). Cognate with Karelian riutuo.

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈriu̯tuɑˣ/, [ˈriu̯t̪uɑ̝(ʔ)]
• Rhymes: -iutuɑ
• Syllabification^(key): riu‧tu‧a

Verb

riutua

1. to languish (to lose strength and become weak)
2. to pine away (to long or yearn so much that it causes suffering) (often with ikävästä (“for yearning”))

   Laura riutui ikävästä Billiin.

   Laura was pining away for Bill.

Conjugation

Inflection of riutua (Kotus type 52*F/sanoa, t-d gradation)
indicative mood
present tense				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		riudun	en riudu	1st sing.	olen riutunut	en ole riutunut
2nd sing.		riudut	et riudu	2nd sing.	olet riutunut	et ole riutunut
3rd sing.		riutuu	ei riudu	3rd sing.	on riutunut	ei ole riutunut
1st plur.		riudumme	emme riudu	1st plur.	olemme riutuneet	emme ole riutuneet
2nd plur.		riudutte	ette riudu	2nd plur.	olette riutuneet	ette ole riutuneet
3rd plur.		riutuvat	eivät riudu	3rd plur.	ovat riutuneet	eivät ole riutuneet
passive		riudutaan	ei riuduta	passive	on riuduttu	ei ole riuduttu
past tense				pluperfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		riuduin	en riutunut	1st sing.	olin riutunut	en ollut riutunut
2nd sing.		riuduit	et riutunut	2nd sing.	olit riutunut	et ollut riutunut
3rd sing.		riutui	ei riutunut	3rd sing.	oli riutunut	ei ollut riutunut
1st plur.		riuduimme	emme riutuneet	1st plur.	olimme riutuneet	emme olleet riutuneet
2nd plur.		riuduitte	ette riutuneet	2nd plur.	olitte riutuneet	ette olleet riutuneet
3rd plur.		riutuivat	eivät riutuneet	3rd plur.	olivat riutuneet	eivät olleet riutuneet
passive		riuduttiin	ei riuduttu	passive	oli riuduttu	ei ollut riuduttu
conditional mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		riutuisin	en riutuisi	1st sing.	olisin riutunut	en olisi riutunut
2nd sing.		riutuisit	et riutuisi	2nd sing.	olisit riutunut	et olisi riutunut
3rd sing.		riutuisi	ei riutuisi	3rd sing.	olisi riutunut	ei olisi riutunut
1st plur.		riutuisimme	emme riutuisi	1st plur.	olisimme riutuneet	emme olisi riutuneet
2nd plur.		riutuisitte	ette riutuisi	2nd plur.	olisitte riutuneet	ette olisi riutuneet
3rd plur.		riutuisivat	eivät riutuisi	3rd plur.	olisivat riutuneet	eivät olisi riutuneet
passive		riuduttaisiin	ei riuduttaisi	passive	olisi riuduttu	ei olisi riuduttu
imperative mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		—	—	1st sing.	—	—
2nd sing.		riudu	älä riudu	2nd sing.	—	—
3rd sing.		riutukoon	älköön riutuko	3rd sing.	olkoon riutunut	älköön olko riutunut
1st plur.		riutukaamme	älkäämme riutuko	1st plur.	—	—
2nd plur.		riutukaa	älkää riutuko	2nd plur.	—	—
3rd plur.		riutukoot	älkööt riutuko	3rd plur.	olkoot riutuneet	älkööt olko riutuneet
passive		riuduttakoon	älköön riuduttako	passive	olkoon riuduttu	älköön olko riuduttu
potential mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		riutunen	en riutune	1st sing.	lienen riutunut	en liene riutunut
2nd sing.		riutunet	et riutune	2nd sing.	lienet riutunut	et liene riutunut
3rd sing.		riutunee	ei riutune	3rd sing.	lienee riutunut	ei liene riutunut
1st plur.		riutunemme	emme riutune	1st plur.	lienemme riutuneet	emme liene riutuneet
2nd plur.		riutunette	ette riutune	2nd plur.	lienette riutuneet	ette liene riutuneet
3rd plur.		riutunevat	eivät riutune	3rd plur.	lienevät riutuneet	eivät liene riutuneet
passive		riuduttaneen	ei riuduttane	passive	lienee riuduttu	ei liene riuduttu
Nominal forms
infinitives				participles
		active	passive		active	passive
1st		riutua		present	riutuva	riuduttava
long 1st1		Possessive forms Person sing. plur. 1st riutuakseni riutuaksemme 2nd riutuaksesi riutuaksenne 3rd riutuakseen riutuaksensa		past	riutunut	riuduttu
2nd	inessive2	riutuessa	riuduttaessa	agent3	riutuma
		Possessive forms Person sing. plur. 1st riutuessani riutuessamme 2nd riutuessasi riutuessanne 3rd riutuessaan riutuessansa		negative	riutumaton
	instructive	riutuen	—	1) Used only with a possessive suffix. 2) Usually with a possessive suffix (active only). 3) Usually with a possessive suffix. Not used with intransitive verbs. Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms. 4) Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details).
3rd	inessive	riutumassa	—
	elative	riutumasta	—
	illative	riutumaan	—
	adessive	riutumalla	—
	abessive	riutumatta	—
	instructive	riutuman	riuduttaman
4th4	verbal noun	riutuminen
5th1		Possessive forms Person sing. plur. 1st riutumaisillani riutumaisillamme 2nd riutumaisillasi riutumaisillanne 3rd riutumaisillaan riutumaisillansa

Derived terms

• riuduttaa
• riutumus

 

Further reading

• “riutua”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-03

Anagrams

• tuuria