rypeä

Finnish

Etymology

From Proto-Finnic *rüpedäk. Related to Estonian rübelema, Ingrian ryvettyä, Karelian rypie, Votic rüvetä (Mati) and Võro rübimä.

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈrypeæˣ/, [ˈrype̞æ(ʔ)]
• Rhymes: -ypeæ
• Syllabification^(key): ry‧pe‧ä

Verb

rypeä

1. to wallow

Conjugation

Inflection of rypeä (Kotus type 58*E/laskea, p-v gradation)
indicative mood
present tense				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		ryven	en ryve	1st sing.	olen rypenyt	en ole rypenyt
2nd sing.		ryvet	et ryve	2nd sing.	olet rypenyt	et ole rypenyt
3rd sing.		rypee	ei ryve	3rd sing.	on rypenyt	ei ole rypenyt
1st plur.		ryvemme	emme ryve	1st plur.	olemme rypeneet	emme ole rypeneet
2nd plur.		ryvette	ette ryve	2nd plur.	olette rypeneet	ette ole rypeneet
3rd plur.		rypevät	eivät ryve	3rd plur.	ovat rypeneet	eivät ole rypeneet
passive		ryvetään	ei ryvetä	passive	on ryvetty	ei ole ryvetty
past tense				pluperfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		ryvin	en rypenyt	1st sing.	olin rypenyt	en ollut rypenyt
2nd sing.		ryvit	et rypenyt	2nd sing.	olit rypenyt	et ollut rypenyt
3rd sing.		rypi	ei rypenyt	3rd sing.	oli rypenyt	ei ollut rypenyt
1st plur.		ryvimme	emme rypeneet	1st plur.	olimme rypeneet	emme olleet rypeneet
2nd plur.		ryvitte	ette rypeneet	2nd plur.	olitte rypeneet	ette olleet rypeneet
3rd plur.		rypivät	eivät rypeneet	3rd plur.	olivat rypeneet	eivät olleet rypeneet
passive		ryvettiin	ei ryvetty	passive	oli ryvetty	ei ollut ryvetty
conditional mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		rypisin	en rypisi	1st sing.	olisin rypenyt	en olisi rypenyt
2nd sing.		rypisit	et rypisi	2nd sing.	olisit rypenyt	et olisi rypenyt
3rd sing.		rypisi	ei rypisi	3rd sing.	olisi rypenyt	ei olisi rypenyt
1st plur.		rypisimme	emme rypisi	1st plur.	olisimme rypeneet	emme olisi rypeneet
2nd plur.		rypisitte	ette rypisi	2nd plur.	olisitte rypeneet	ette olisi rypeneet
3rd plur.		rypisivät	eivät rypisi	3rd plur.	olisivat rypeneet	eivät olisi rypeneet
passive		ryvettäisiin	ei ryvettäisi	passive	olisi ryvetty	ei olisi ryvetty
imperative mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		—	—	1st sing.	—	—
2nd sing.		ryve	älä ryve	2nd sing.	—	—
3rd sing.		rypeköön	älköön rypekö	3rd sing.	olkoon rypenyt	älköön olko rypenyt
1st plur.		rypekäämme	älkäämme rypekö	1st plur.	—	—
2nd plur.		rypekää	älkää rypekö	2nd plur.	—	—
3rd plur.		rypekööt	älkööt rypekö	3rd plur.	olkoot rypeneet	älkööt olko rypeneet
passive		ryvettäköön	älköön ryvettäkö	passive	olkoon ryvetty	älköön olko ryvetty
potential mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		rypenen	en rypene	1st sing.	lienen rypenyt	en liene rypenyt
2nd sing.		rypenet	et rypene	2nd sing.	lienet rypenyt	et liene rypenyt
3rd sing.		rypenee	ei rypene	3rd sing.	lienee rypenyt	ei liene rypenyt
1st plur.		rypenemme	emme rypene	1st plur.	lienemme rypeneet	emme liene rypeneet
2nd plur.		rypenette	ette rypene	2nd plur.	lienette rypeneet	ette liene rypeneet
3rd plur.		rypenevät	eivät rypene	3rd plur.	lienevät rypeneet	eivät liene rypeneet
passive		ryvettäneen	ei ryvettäne	passive	lienee ryvetty	ei liene ryvetty
Nominal forms
infinitives				participles
		active	passive		active	passive
1st		rypeä		present	rypevä	ryvettävä
long 1st1		Possessive forms Person sing. plur. 1st rypeäkseni rypeäksemme 2nd rypeäksesi rypeäksenne 3rd rypeäkseen rypeäksensä		past	rypenyt	ryvetty
2nd	inessive2	rypiessä	ryvettäessä	agent3	rypemä
		Possessive forms Person sing. plur. 1st rypiessäni rypiessämme 2nd rypiessäsi rypiessänne 3rd rypiessään rypiessänsä		negative	rypemätön
	instructive	rypien	—	1) Used only with a possessive suffix. 2) Usually with a possessive suffix (active only). 3) Usually with a possessive suffix. Not used with intransitive verbs. Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms. 4) Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details).
3rd	inessive	rypemässä	—
	elative	rypemästä	—
	illative	rypemään	—
	adessive	rypemällä	—
	abessive	rypemättä	—
	instructive	rypemän	ryvettämän
4th4	verbal noun	rypeminen
5th1		Possessive forms Person sing. plur. 1st rypemäisilläni rypemäisillämme 2nd rypemäisilläsi rypemäisillänne 3rd rypemäisillään rypemäisillänsä

Derived terms

• rypeminen
• ryvettää

 

Further reading

• “rypeä”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-03