säännös

Finnish

Etymology

säätää (“to prescribe, determine, provide”) +‎ -nnös. Coined by Finnish professor, poet and scholar August Ahlqvist in 1845.

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈsæːnːøs/, [ˈs̠æːnːø̞s̠]
• Rhymes: -æːnːøs
• Syllabification^(key): sään‧nös

Noun

säännös

1. (law) provision (clause in a statute determining what is obligatory, allowed or prohibited; a specific rule that arises from the lexical content of a statute)

Declension

Inflection of säännös (Kotus type 39/vastaus, no gradation)
nominative		säännös	säännökset
genitive		säännöksen	säännösten säännöksien
partitive		säännöstä	säännöksiä
illative		säännökseen	säännöksiin
		singular	plural
nominative		säännös	säännökset
accusative	nom.	säännös	säännökset
	gen.	säännöksen
genitive		säännöksen	säännösten säännöksien
partitive		säännöstä	säännöksiä
inessive		säännöksessä	säännöksissä
elative		säännöksestä	säännöksistä
illative		säännökseen	säännöksiin
adessive		säännöksellä	säännöksillä
ablative		säännökseltä	säännöksiltä
allative		säännökselle	säännöksille
essive		säännöksenä	säännöksinä
translative		säännökseksi	säännöksiksi
abessive		säännöksettä	säännöksittä
instructive		—	säännöksin
comitative		See the possessive forms below.

Possessive forms of säännös (Kotus type 39/vastaus, no gradation)

first-person singular possessor singular plural nominative säännökseni säännökseni accusative nom. säännökseni säännökseni gen. säännökseni genitive säännökseni säännösteni säännöksieni partitive säännöstäni säännöksiäni inessive säännöksessäni säännöksissäni elative säännöksestäni säännöksistäni illative säännökseeni säännöksiini adessive säännökselläni säännöksilläni ablative säännökseltäni säännöksiltäni allative säännökselleni säännöksilleni essive säännöksenäni säännöksinäni translative säännöksekseni säännöksikseni abessive säännöksettäni säännöksittäni instructive — — comitative — säännöksineni second-person singular possessor singular plural nominative säännöksesi säännöksesi accusative nom. säännöksesi säännöksesi gen. säännöksesi genitive säännöksesi säännöstesi säännöksiesi partitive säännöstäsi säännöksiäsi inessive säännöksessäsi säännöksissäsi elative säännöksestäsi säännöksistäsi illative säännökseesi säännöksiisi adessive säännökselläsi säännöksilläsi ablative säännökseltäsi säännöksiltäsi allative säännöksellesi säännöksillesi essive säännöksenäsi säännöksinäsi translative säännökseksesi säännöksiksesi abessive säännöksettäsi säännöksittäsi instructive — — comitative — säännöksinesi first-person plural possessor singular plural nominative säännöksemme säännöksemme accusative nom. säännöksemme säännöksemme gen. säännöksemme genitive säännöksemme säännöstemme säännöksiemme partitive säännöstämme säännöksiämme inessive säännöksessämme säännöksissämme elative säännöksestämme säännöksistämme illative säännökseemme säännöksiimme adessive säännöksellämme säännöksillämme ablative säännökseltämme säännöksiltämme allative säännöksellemme säännöksillemme essive säännöksenämme säännöksinämme translative säännökseksemme säännöksiksemme abessive säännöksettämme säännöksittämme instructive — — comitative — säännöksinemme second-person plural possessor singular plural nominative säännöksenne säännöksenne accusative nom. säännöksenne säännöksenne gen. säännöksenne genitive säännöksenne säännöstenne säännöksienne partitive säännöstänne säännöksiänne inessive säännöksessänne säännöksissänne elative säännöksestänne säännöksistänne illative säännökseenne säännöksiinne adessive säännöksellänne säännöksillänne ablative säännökseltänne säännöksiltänne allative säännöksellenne säännöksillenne essive säännöksenänne säännöksinänne translative säännökseksenne säännöksiksenne abessive säännöksettänne säännöksittänne instructive — — comitative — säännöksinenne third-person possessor singular plural nominative säännöksensä säännöksensä accusative nom. säännöksensä säännöksensä gen. säännöksensä genitive säännöksensä säännöstensä säännöksiensä partitive säännöstään säännöstänsä säännöksiään säännöksiänsä inessive säännöksessään säännöksessänsä säännöksissään säännöksissänsä elative säännöksestään säännöksestänsä säännöksistään säännöksistänsä illative säännökseensä säännöksiinsä adessive säännöksellään säännöksellänsä säännöksillään säännöksillänsä ablative säännökseltään säännökseltänsä säännöksiltään säännöksiltänsä allative säännökselleen säännöksellensä säännöksilleen säännöksillensä essive säännöksenään säännöksenänsä säännöksinään säännöksinänsä translative säännöksekseen säännökseksensä säännöksikseen säännöksiksensä abessive säännöksettään säännöksettänsä säännöksittään säännöksittänsä instructive — — comitative — säännöksineen säännöksinensä

Derived terms

• säännöstää

 

compounds

• erityissäännös
• lainsäännös
• oikeussäännös
• siirtymäsäännös
• säännöskokoelma
• täytäntöönpanosäännös
• valtuutussäännös

 

Further reading

• “säännös”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-03