sulautua

Finnish

Etymology

sulaa (“to melt”) +‎ -utua

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈsulɑu̯tuɑˣ/, [ˈs̠ulɑ̝u̯ˌt̪uɑ̝(ʔ)]
• Rhymes: -uɑ
• Syllabification^(key): su‧lau‧tu‧a

Verb

sulautua

1. (intransitive) to merge
2. (intransitive) to become one with something

   Minä sulauduin maailmankaikkeuteen ja kuolin aivosyöpään.

   I became one with the universe and died of a brain cancer.

3. (intransitive) to blend in something

Conjugation

Inflection of sulautua (Kotus type 52*F/sanoa, t-d gradation)
indicative mood
present tense				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		sulaudun	en sulaudu	1st sing.	olen sulautunut	en ole sulautunut
2nd sing.		sulaudut	et sulaudu	2nd sing.	olet sulautunut	et ole sulautunut
3rd sing.		sulautuu	ei sulaudu	3rd sing.	on sulautunut	ei ole sulautunut
1st plur.		sulaudumme	emme sulaudu	1st plur.	olemme sulautuneet	emme ole sulautuneet
2nd plur.		sulaudutte	ette sulaudu	2nd plur.	olette sulautuneet	ette ole sulautuneet
3rd plur.		sulautuvat	eivät sulaudu	3rd plur.	ovat sulautuneet	eivät ole sulautuneet
passive		sulaudutaan	ei sulauduta	passive	on sulauduttu	ei ole sulauduttu
past tense				pluperfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		sulauduin	en sulautunut	1st sing.	olin sulautunut	en ollut sulautunut
2nd sing.		sulauduit	et sulautunut	2nd sing.	olit sulautunut	et ollut sulautunut
3rd sing.		sulautui	ei sulautunut	3rd sing.	oli sulautunut	ei ollut sulautunut
1st plur.		sulauduimme	emme sulautuneet	1st plur.	olimme sulautuneet	emme olleet sulautuneet
2nd plur.		sulauduitte	ette sulautuneet	2nd plur.	olitte sulautuneet	ette olleet sulautuneet
3rd plur.		sulautuivat	eivät sulautuneet	3rd plur.	olivat sulautuneet	eivät olleet sulautuneet
passive		sulauduttiin	ei sulauduttu	passive	oli sulauduttu	ei ollut sulauduttu
conditional mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		sulautuisin	en sulautuisi	1st sing.	olisin sulautunut	en olisi sulautunut
2nd sing.		sulautuisit	et sulautuisi	2nd sing.	olisit sulautunut	et olisi sulautunut
3rd sing.		sulautuisi	ei sulautuisi	3rd sing.	olisi sulautunut	ei olisi sulautunut
1st plur.		sulautuisimme	emme sulautuisi	1st plur.	olisimme sulautuneet	emme olisi sulautuneet
2nd plur.		sulautuisitte	ette sulautuisi	2nd plur.	olisitte sulautuneet	ette olisi sulautuneet
3rd plur.		sulautuisivat	eivät sulautuisi	3rd plur.	olisivat sulautuneet	eivät olisi sulautuneet
passive		sulauduttaisiin	ei sulauduttaisi	passive	olisi sulauduttu	ei olisi sulauduttu
imperative mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		—	—	1st sing.	—	—
2nd sing.		sulaudu	älä sulaudu	2nd sing.	—	—
3rd sing.		sulautukoon	älköön sulautuko	3rd sing.	olkoon sulautunut	älköön olko sulautunut
1st plur.		sulautukaamme	älkäämme sulautuko	1st plur.	—	—
2nd plur.		sulautukaa	älkää sulautuko	2nd plur.	—	—
3rd plur.		sulautukoot	älkööt sulautuko	3rd plur.	olkoot sulautuneet	älkööt olko sulautuneet
passive		sulauduttakoon	älköön sulauduttako	passive	olkoon sulauduttu	älköön olko sulauduttu
potential mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		sulautunen	en sulautune	1st sing.	lienen sulautunut	en liene sulautunut
2nd sing.		sulautunet	et sulautune	2nd sing.	lienet sulautunut	et liene sulautunut
3rd sing.		sulautunee	ei sulautune	3rd sing.	lienee sulautunut	ei liene sulautunut
1st plur.		sulautunemme	emme sulautune	1st plur.	lienemme sulautuneet	emme liene sulautuneet
2nd plur.		sulautunette	ette sulautune	2nd plur.	lienette sulautuneet	ette liene sulautuneet
3rd plur.		sulautunevat	eivät sulautune	3rd plur.	lienevät sulautuneet	eivät liene sulautuneet
passive		sulauduttaneen	ei sulauduttane	passive	lienee sulauduttu	ei liene sulauduttu
Nominal forms
infinitives				participles
		active	passive		active	passive
1st		sulautua		present	sulautuva	sulauduttava
long 1st1		Possessive forms Person sing. plur. 1st sulautuakseni sulautuaksemme 2nd sulautuaksesi sulautuaksenne 3rd sulautuakseen sulautuaksensa		past	sulautunut	sulauduttu
2nd	inessive2	sulautuessa	sulauduttaessa	agent3	sulautuma
		Possessive forms Person sing. plur. 1st sulautuessani sulautuessamme 2nd sulautuessasi sulautuessanne 3rd sulautuessaan sulautuessansa		negative	sulautumaton
	instructive	sulautuen	—	1) Used only with a possessive suffix. 2) Usually with a possessive suffix (active only). 3) Usually with a possessive suffix. Not used with intransitive verbs. Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms. 4) Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details).
3rd	inessive	sulautumassa	—
	elative	sulautumasta	—
	illative	sulautumaan	—
	adessive	sulautumalla	—
	abessive	sulautumatta	—
	instructive	sulautuman	sulauduttaman
4th4	verbal noun	sulautuminen
5th1		Possessive forms Person sing. plur. 1st sulautumaisillani sulautumaisillamme 2nd sulautumaisillasi sulautumaisillanne 3rd sulautumaisillaan sulautumaisillansa

Derived terms

• sulautuma
• sulautuminen

 

Related terms

• (transitive) sulauttaa

Further reading

• “sulautua”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-03