urheilla

Finnish

Etymology 1

urhea (“brave, courageous”) +‎ -illa. Adopted by Kotikielen Seura in 1886; it is not known who adapted the word to its modern meaning (one likely possibility is August Ahlqvist), as it had already existed in the folk language with the sense "to act recklessly".

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈurhei̯lːɑˣ/, [ˈurhe̞i̯lːɑ̝(ʔ)]
• Rhymes: -urheilːɑ
• Syllabification^(key): ur‧heil‧la

Verb

urheilla

1. (intransitive) to participate in sport or sports
2. (intransitive) to exercise (perform physical activity for health or training)

Conjugation

Inflection of urheilla (Kotus type 67/tulla, no gradation)
indicative mood
present tense				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		urheilen	en urheile	1st sing.	olen urheillut	en ole urheillut
2nd sing.		urheilet	et urheile	2nd sing.	olet urheillut	et ole urheillut
3rd sing.		urheilee	ei urheile	3rd sing.	on urheillut	ei ole urheillut
1st plur.		urheilemme	emme urheile	1st plur.	olemme urheilleet	emme ole urheilleet
2nd plur.		urheilette	ette urheile	2nd plur.	olette urheilleet	ette ole urheilleet
3rd plur.		urheilevat	eivät urheile	3rd plur.	ovat urheilleet	eivät ole urheilleet
passive		urheillaan	ei urheilla	passive	on urheiltu	ei ole urheiltu
past tense				pluperfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		urheilin	en urheillut	1st sing.	olin urheillut	en ollut urheillut
2nd sing.		urheilit	et urheillut	2nd sing.	olit urheillut	et ollut urheillut
3rd sing.		urheili	ei urheillut	3rd sing.	oli urheillut	ei ollut urheillut
1st plur.		urheilimme	emme urheilleet	1st plur.	olimme urheilleet	emme olleet urheilleet
2nd plur.		urheilitte	ette urheilleet	2nd plur.	olitte urheilleet	ette olleet urheilleet
3rd plur.		urheilivat	eivät urheilleet	3rd plur.	olivat urheilleet	eivät olleet urheilleet
passive		urheiltiin	ei urheiltu	passive	oli urheiltu	ei ollut urheiltu
conditional mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		urheilisin	en urheilisi	1st sing.	olisin urheillut	en olisi urheillut
2nd sing.		urheilisit	et urheilisi	2nd sing.	olisit urheillut	et olisi urheillut
3rd sing.		urheilisi	ei urheilisi	3rd sing.	olisi urheillut	ei olisi urheillut
1st plur.		urheilisimme	emme urheilisi	1st plur.	olisimme urheilleet	emme olisi urheilleet
2nd plur.		urheilisitte	ette urheilisi	2nd plur.	olisitte urheilleet	ette olisi urheilleet
3rd plur.		urheilisivat	eivät urheilisi	3rd plur.	olisivat urheilleet	eivät olisi urheilleet
passive		urheiltaisiin	ei urheiltaisi	passive	olisi urheiltu	ei olisi urheiltu
imperative mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		—	—	1st sing.	—	—
2nd sing.		urheile	älä urheile	2nd sing.	—	—
3rd sing.		urheilkoon	älköön urheilko	3rd sing.	olkoon urheillut	älköön olko urheillut
1st plur.		urheilkaamme	älkäämme urheilko	1st plur.	—	—
2nd plur.		urheilkaa	älkää urheilko	2nd plur.	—	—
3rd plur.		urheilkoot	älkööt urheilko	3rd plur.	olkoot urheilleet	älkööt olko urheilleet
passive		urheiltakoon	älköön urheiltako	passive	olkoon urheiltu	älköön olko urheiltu
potential mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		urheillen	en urheille	1st sing.	lienen urheillut	en liene urheillut
2nd sing.		urheillet	et urheille	2nd sing.	lienet urheillut	et liene urheillut
3rd sing.		urheillee	ei urheille	3rd sing.	lienee urheillut	ei liene urheillut
1st plur.		urheillemme	emme urheille	1st plur.	lienemme urheilleet	emme liene urheilleet
2nd plur.		urheillette	ette urheille	2nd plur.	lienette urheilleet	ette liene urheilleet
3rd plur.		urheillevat	eivät urheille	3rd plur.	lienevät urheilleet	eivät liene urheilleet
passive		urheiltaneen	ei urheiltane	passive	lienee urheiltu	ei liene urheiltu
Nominal forms
infinitives				participles
		active	passive		active	passive
1st		urheilla		present	urheileva	urheiltava
long 1st1		Possessive forms Person sing. plur. 1st urheillakseni urheillaksemme 2nd urheillaksesi urheillaksenne 3rd urheillakseen urheillaksensa		past	urheillut	urheiltu
2nd	inessive2	urheillessa	urheiltaessa	agent3	urheilema
		Possessive forms Person sing. plur. 1st urheillessani urheillessamme 2nd urheillessasi urheillessanne 3rd urheillessaan urheillessansa		negative	urheilematon
	instructive	urheillen	—	1) Used only with a possessive suffix. 2) Usually with a possessive suffix (active only). 3) Usually with a possessive suffix. Not used with intransitive verbs. Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms. 4) Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details).
3rd	inessive	urheilemassa	—
	elative	urheilemasta	—
	illative	urheilemaan	—
	adessive	urheilemalla	—
	abessive	urheilematta	—
	instructive	urheileman	urheiltaman
4th4	verbal noun	urheileminen
5th1		Possessive forms Person sing. plur. 1st urheilemaisillani urheilemaisillamme 2nd urheilemaisillasi urheilemaisillanne 3rd urheilemaisillaan urheilemaisillansa

Derived terms

• urheileminen
• urheilija
• urheilu

 

Further reading

• “urheilla”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-01

Etymology 2

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈurhei̯lːɑ/, [ˈurhe̞i̯lːɑ̝]
• Rhymes: -urheilːɑ
• Syllabification^(key): ur‧heil‧la

Adjective

urheilla

1. adessive plural of urhea