vangituttaa

From Wiktionary, the free dictionary
Jump to navigation Jump to search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

vangita +‎ -uttaa (curative aspect)

Pronunciation[edit]

  • IPA(key): /ˈʋɑŋːitutːɑːˣ/, [ˈʋɑ̝ŋːiˌt̪ut̪ːɑ̝ː(ʔ)]
  • Rhymes: -utːɑː
  • Syllabification(key): van‧gi‧tut‧taa

Verb[edit]

vangituttaa

  1. (transitive) To have somebody imprisoned.
    Tuomari vangitutti tuomitun miehen.
    The judge had the convicted man imprisoned.

Conjugation[edit]

Inflection of vangituttaa (Kotus type 53*C/muistaa, tt-t gradation)
indicative mood
present tense perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. vangitutan en vangituta 1st sing. olen vangituttanut en ole vangituttanut
2nd sing. vangitutat et vangituta 2nd sing. olet vangituttanut et ole vangituttanut
3rd sing. vangituttaa ei vangituta 3rd sing. on vangituttanut ei ole vangituttanut
1st plur. vangitutamme emme vangituta 1st plur. olemme vangituttaneet emme ole vangituttaneet
2nd plur. vangitutatte ette vangituta 2nd plur. olette vangituttaneet ette ole vangituttaneet
3rd plur. vangituttavat eivät vangituta 3rd plur. ovat vangituttaneet eivät ole vangituttaneet
passive vangitutetaan ei vangituteta passive on vangitutettu ei ole vangitutettu
past tense pluperfect
person positive negative person positive negative
1st sing. vangitutin en vangituttanut 1st sing. olin vangituttanut en ollut vangituttanut
2nd sing. vangitutit et vangituttanut 2nd sing. olit vangituttanut et ollut vangituttanut
3rd sing. vangitutti ei vangituttanut 3rd sing. oli vangituttanut ei ollut vangituttanut
1st plur. vangitutimme emme vangituttaneet 1st plur. olimme vangituttaneet emme olleet vangituttaneet
2nd plur. vangitutitte ette vangituttaneet 2nd plur. olitte vangituttaneet ette olleet vangituttaneet
3rd plur. vangituttivat eivät vangituttaneet 3rd plur. olivat vangituttaneet eivät olleet vangituttaneet
passive vangitutettiin ei vangitutettu passive oli vangitutettu ei ollut vangitutettu
conditional mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. vangituttaisin en vangituttaisi 1st sing. olisin vangituttanut en olisi vangituttanut
2nd sing. vangituttaisit et vangituttaisi 2nd sing. olisit vangituttanut et olisi vangituttanut
3rd sing. vangituttaisi ei vangituttaisi 3rd sing. olisi vangituttanut ei olisi vangituttanut
1st plur. vangituttaisimme emme vangituttaisi 1st plur. olisimme vangituttaneet emme olisi vangituttaneet
2nd plur. vangituttaisitte ette vangituttaisi 2nd plur. olisitte vangituttaneet ette olisi vangituttaneet
3rd plur. vangituttaisivat eivät vangituttaisi 3rd plur. olisivat vangituttaneet eivät olisi vangituttaneet
passive vangitutettaisiin ei vangitutettaisi passive olisi vangitutettu ei olisi vangitutettu
imperative mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. 1st sing.
2nd sing. vangituta älä vangituta 2nd sing.
3rd sing. vangituttakoon älköön vangituttako 3rd sing. olkoon vangituttanut älköön olko vangituttanut
1st plur. vangituttakaamme älkäämme vangituttako 1st plur.
2nd plur. vangituttakaa älkää vangituttako 2nd plur.
3rd plur. vangituttakoot älkööt vangituttako 3rd plur. olkoot vangituttaneet älkööt olko vangituttaneet
passive vangitutettakoon älköön vangitutettako passive olkoon vangitutettu älköön olko vangitutettu
potential mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. vangituttanen en vangituttane 1st sing. lienen vangituttanut en liene vangituttanut
2nd sing. vangituttanet et vangituttane 2nd sing. lienet vangituttanut et liene vangituttanut
3rd sing. vangituttanee ei vangituttane 3rd sing. lienee vangituttanut ei liene vangituttanut
1st plur. vangituttanemme emme vangituttane 1st plur. lienemme vangituttaneet emme liene vangituttaneet
2nd plur. vangituttanette ette vangituttane 2nd plur. lienette vangituttaneet ette liene vangituttaneet
3rd plur. vangituttanevat eivät vangituttane 3rd plur. lienevät vangituttaneet eivät liene vangituttaneet
passive vangitutettaneen ei vangitutettane passive lienee vangitutettu ei liene vangitutettu
Nominal forms
infinitives participles
active passive active passive
1st vangituttaa present vangituttava vangitutettava
long 1st1
Possessive forms
Person sing. plur.
1st vangituttaakseni vangituttaaksemme
2nd vangituttaaksesi vangituttaaksenne
3rd vangituttaakseen
vangituttaaksensa
past vangituttanut vangitutettu
2nd inessive2 vangituttaessa vangitutettaessa agent3 vangituttama
Possessive forms
Person sing. plur.
1st vangituttaessani vangituttaessamme
2nd vangituttaessasi vangituttaessanne
3rd vangituttaessaan
vangituttaessansa
negative vangituttamaton
instructive vangituttaen 1) Used only with a possessive suffix.

2) Usually with a possessive suffix (active only).
3) Usually with a possessive suffix. Not used with intransitive verbs. Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms.
4) Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details).
* The third-person singular indicative form vangituttaa does not exhibit final gemination,
unlike the first infinitive (the lemma form), even though they are spelled identically.

3rd inessive vangituttamassa
elative vangituttamasta
illative vangituttamaan
adessive vangituttamalla
abessive vangituttamatta
instructive vangituttaman vangitutettaman
4th4 verbal noun vangituttaminen
5th1
Possessive forms
Person sing. plur.
1st vangituttamaisillani vangituttamaisillamme
2nd vangituttamaisillasi vangituttamaisillanne
3rd vangituttamaisillaan
vangituttamaisillansa

Derived terms[edit]

Further reading[edit]