viimein

Finnish

Etymology

< viime

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈʋiːmei̯n/, [ˈʋiːme̞i̯n]
• Rhymes: -iːmein
• Syllabification^(key): vii‧mein

Adverb

viimein

1. finally

Derived terms

• viimeinkin

 

compounds

• loppuviimein
• vihoviimein

 

Further reading

• “viimein”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-04

Ingrian

Etymology

From Proto-Finnic *viimeinen. Cognates include Finnish viimeinen.

Pronunciation

• (Ala-Laukaa) IPA^(key): /ˈʋiːmei̯ne/, [ˈʋiːme̞i̯n]
• (Soikkola) IPA^(key): /ˈʋiːmei̯n/, [ˈʋiːme̞i̯n]
• Rhymes: -iːmei̯n
• Hyphenation: vii‧mein

Adjective

viimein (not comparable)

1. Alternative form of viimäin

Declension

Declension of viimein (type 1/kärpäin, no gradation)
	singular	plural
nominative	viimein	viimeiset
genitive	viimeisen	viimeisiin
partitive	viimeistä, viimeist	viimeisiä
illative	viimeisee	viimeisii
inessive	viimeisees	viimeisiis
elative	viimeisest	viimeisist
allative	viimeiselle	viimeisille
adessive	viimeiseel	viimeisiil
ablative	viimeiselt	viimeisilt
translative	viimeiseks	viimeisiks
essive	viimeisennä, viimeiseen	viimeisinnä, viimeisiin
exessive1)	viimeisent	viimeisint
1) obsolete *) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl) **) the comitative is formed by adding the suffix -ka? or -kä? to the genitive.

References

• Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 673