virke

Definition from Wiktionary, a free dictionary

Jump to: navigation, search

Contents

[edit] Finnish

[edit] Etymology

Derived from the verb e.

[edit] Pronunciation

  • IPA: [ˈʋirke̞ˣ]
  • Hyphenation: vir‧ke

[edit] Noun

virke

  1. (grammar) A sentence.

[edit] Usage notes

  • Virke means only the whole sentence or set of clauses ending with a point, exclamation point or question mark. Thus, "Minä menen kouluun, vaikka en jaksaisi" is a virke where "Minä menen kouluun" is a lause (here more exactly: päälause) and "vaikka en jaksaisi" is a lause (here more exactly: sivulause).

[edit] Declension

Declension of virke (type hame)
singular plural
nominative virke virkkeet
genitive virkkeen virkkeiden
virkkeitten
partitive virkettä virkkeitä
accusative virke
virkkeen		 virkkeet
inessive virkkeessä virkkeissä
elative virkkeestä virkkeistä
illative virkkeeseen virkkeisiin
virkkeihin
adessive virkkeellä virkkeillä
ablative virkkeeltä virkkeiltä
allative virkkeelle virkkeille
essive virkkeenä virkkeinä
translative virkkeeksi virkkeiksi
instructive – virkkein
abessive virkkeettä virkkeittä
comitative – virkkeineen

[edit] Swedish

[edit] Noun

Declination for virke Singular Uncountable
Neuter Indefinite Definite
Base form virke virket
Possessive form virkes virkets

virke n.

  1. wood cut into boards or planks, to be used in carpentry or other construction work; lumber, timber
Retrieved from "http://en.wiktionary.org/wiki/virke"