vitutus

Finnish

Etymology

From vittu (cunt) -> vituttaa (to annoy) -> vitutus.

Noun

vitutus

1. (vulgar) The state of being annoyed, or pissed off, also describes being bugged by something. Further describtion in the article of the verb vituttaa.

Declension

Declension of vitutus (type vastaus) singular plural nominative vitutus vitutukset genitive vitutuksen vitutusten vitutuksien partitive vitutusta vitutuksia accusative vitutus vitutuksen vitutukset inessive vitutuksessa vitutuksissa elative vitutuksesta vitutuksista illative vitutukseen vitutuksiin adessive vitutuksella vitutuksilla ablative vitutukselta vitutuksilta allative vitutukselle vitutuksille essive vitutuksena vitutuksina translative vitutukseksi vitutuksiksi instructive – vitutuksin abessive vitutuksetta vitutuksitta comitative – vitutuksineen

Related terms

• vittuuntunut
• vituttaa

Usage notes

• If one wants to clean up his language a little bit, but keep the message clear, one may use terms hatutus or ketutus (derived from hattu (hat) and kettu (fox), which rhyme with vittu) instead of vitutus.