ääntiö

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

ääntää +‎ -iö

Pronunciation[edit]

  • IPA(key): [ˈæːn̪t̪iø̞]
  • Hyphenation: ään‧ti‧ö

Noun[edit]

ääntiö

  1. (dated, linguistics) vowel

Declension[edit]

Inflection of ääntiö (Kotus type 3/valtio, no gradation)
nominative ääntiö ääntiöt
genitive ääntiön ääntiöiden
ääntiöitten
partitive ääntiötä ääntiöitä
illative ääntiöön ääntiöihin
singular plural
nominative ääntiö ääntiöt
accusative nom. ääntiö ääntiöt
gen. ääntiön
genitive ääntiön ääntiöiden
ääntiöitten
partitive ääntiötä ääntiöitä
inessive ääntiössä ääntiöissä
elative ääntiöstä ääntiöistä
illative ääntiöön ääntiöihin
adessive ääntiöllä ääntiöillä
ablative ääntiöltä ääntiöiltä
allative ääntiölle ääntiöille
essive ääntiönä ääntiöinä
translative ääntiöksi ääntiöiksi
instructive ääntiöin
abessive ääntiöttä ääntiöittä
comitative ääntiöineen

Synonyms[edit]