ärjyntä

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

ärjyä +‎ -ntä

Noun[edit]

ärjyntä

  1. roar, bellow

Declension[edit]

Inflection of ärjyntä (Kotus type 9/kala, nt-nn gradation)
nominative ärjyntä ärjynnät
genitive ärjynnän ärjyntöjen
partitive ärjyntää ärjyntöjä
illative ärjyntään ärjyntöihin
singular plural
nominative ärjyntä ärjynnät
accusative nom. ärjyntä ärjynnät
gen. ärjynnän
genitive ärjynnän ärjyntöjen
ärjyntäinrare
partitive ärjyntää ärjyntöjä
inessive ärjynnässä ärjynnöissä
elative ärjynnästä ärjynnöistä
illative ärjyntään ärjyntöihin
adessive ärjynnällä ärjynnöillä
ablative ärjynnältä ärjynnöiltä
allative ärjynnälle ärjynnöille
essive ärjyntänä ärjyntöinä
translative ärjynnäksi ärjynnöiksi
instructive ärjynnöin
abessive ärjynnättä ärjynnöittä
comitative ärjyntöineen