Henrik

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search

Danish[edit]

Proper noun[edit]

Henrik

  1. A male given name, cognate with English Henry.

Related terms[edit]

References[edit]

  • [1] Danskernes Navne, based on CPR data: 66 091 males with the given name Henrik have been registered in Denmark between about 1890 (=the population alive in 1967) and January 2005, with the frequency peak in the 1960s. Accessed on 19 June 2011.

Finnish[edit]

Etymology[edit]

From Old Swedish. Cognate with Swedish Henrik and English Henry.

Pronunciation[edit]

  • IPA(key): /ˈhenrik/
  • Hyphenation: Hen‧rik

Proper noun[edit]

Henrik

  1. A male given name.
    • 1985 Sisko Latvus, Elina, eronnut nainen, ISBN 951-621-272-7, pages 108-109:
      Hän risti pojan vaudikkaasti Jaakko Henrikiksi Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen, ( - - - )
      - Miehekäs nimi, kaikki kehuivat. - Ei mitään lyhenteitä niin kuin nykyisin harrastetaan, vaan kunnon suomalainen miehennimi.
      - Meistä se oli paras mahdollinen, Arto ja Helena sanoivat ja hymyilivät plyyshisohvalla pitsikolttuinen vauva keskellään. - Arton isoisähän oli Jaakko. Laaksosten suvussa taas on ollut Heikkejä.
      Isä nyökytteli suorastaan liikuttuneena ja sanoi arasti: - Minulla oli Heikki-serkku. Jäi Summaan.

Declension[edit]

Inflection of Henrik (Kotus type 5/risti, no gradation)
nominative Henrik Henrikit
genitive Henrikin Henrikien
partitive Henrikiä Henrikejä
illative Henrikiin Henrikeihin
singular plural
nominative Henrik Henrikit
accusative nom. Henrik Henrikit
gen. Henrikin
genitive Henrikin Henrikien
partitive Henrikiä Henrikejä
inessive Henrikissä Henrikeissä
elative Henrikistä Henrikeistä
illative Henrikiin Henrikeihin
adessive Henrikillä Henrikeillä
ablative Henrikiltä Henrikeiltä
allative Henrikille Henrikeille
essive Henrikinä Henrikeinä
translative Henrikiksi Henrikeiksi
instructive Henrikein
abessive Henrikittä Henrikeittä
comitative Henrikeineen

Usage notes[edit]

  • Used for kings, saints and other historical persons. Most common given name form: Heikki.

Hungarian[edit]

Hungarian Wikipedia has an article on:

Wikipedia hu

Pronunciation[edit]

  • IPA(key): /ˈhɛnrik/
  • (file)
  • Hyphenation: Hen‧rik

Proper noun[edit]

Henrik

  1. A male given name, cognate to Henry.

Declension[edit]

Inflection (plural in -ek, front unrounded harmony)
singular plural
nominative Henrik Henrikek
accusative Henriket Henrikeket
dative Henriknek Henrikeknek
instrumental Henrikkel Henrikekkel
causal-final Henrikért Henrikekért
translative Henrikké Henrikekké
terminative Henrikig Henrikekig
essive-formal Henrikként Henrikekként
essive-modal
inessive Henrikben Henrikekben
superessive Henriken Henrikeken
adessive Henriknél Henrikeknél
illative Henrikbe Henrikekbe
sublative Henrikre Henrikekre
allative Henrikhez Henrikekhez
elative Henrikből Henrikekből
delative Henrikről Henrikekről
ablative Henriktől Henrikektől
Possessive forms of Henrik
possessor single possession multiple possessions
1st person sing. Henrikem Henrikjeim
2nd person sing. Henriked Henrikjeid
3rd person sing. Henrikje Henrikjei
1st person plural Henrikünk Henrikjeink
2nd person plural Henriketek Henrikjeitek
3rd person plural Henrikjük Henrikjeik

Norwegian[edit]

Etymology[edit]

Of Germanic origin, cognate with German Heinrich and English Henry. First recorded as a given name in Norway in the 13th century.

Proper noun[edit]

Henrik

  1. A male given name.

Related terms[edit]

References[edit]

  • Kristoffer Kruken - Ola Stemshaug: Norsk personnamnleksikon, Det Norske Samlaget, Oslo 1995, ISBN 82-521-4483-7
  • [2] Statistisk sentralbyrå, Namnestatistikk: 13 248 males with the given name Henrik living in Norway on January 1st 2011, with the frequency peak in the 1990s. Accessed on April 29th, 2011.

Swedish[edit]

Etymology[edit]

Of Germanic origin, cognate with German Heinrich and English Henry. First recorded in Sweden in 1208.

Proper noun[edit]

Henrik

  1. A male given name.
    • 1975 Christer Kihlman, Dyre prins, Wahlström & Widstrand, ISBN 9146121315, page 113:
      Som liten var jag ganska stolt över mitt namn. Donald! Det klingade minsann mäktigare det än både Kalle och Ville och Lasse. Senare, när jag upphöjt mig själv i borgarståndet och för säkerhets skull beseglat min borgerlighet genom äktenskapet med Gunnel Lindermann hade jag uppriktigt sagt gärna hetat nånting annat, nånting mera traditionellt ståndsmässigt, eller från den synpunkten konventionellare, som Johan eller Henrik eller Carl-Gustaf. Till och med Max och Moritz och Niklas hade gått an.

Related terms[edit]

References[edit]

  • Roland Otterbjörk: Svenska förnamn, Almqvist & Wiksell 1996, ISBN 91-21-10937-0
  • [3] Statistiska centralbyrån and Sture Allén, Staffan Wåhlin, Förnamnsboken, Norstedts 1995, ISBN 9119551622: 60 541 males with the given name Henrik living in Sweden on December 31st, 2010, with the frequency peak in the 1970s. Accessed on 19 June 2011.