Ritva

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search
See also: ritva

Finnish[edit]

Etymology[edit]

Early 20th century invention from ritva, specially associated with the birch tree (ritvakoivu).

Pronunciation[edit]

  • IPA(key): [ˈritʋɑ]
  • Hyphenation: Rit‧va

Proper noun[edit]

Ritva

  1. A female given name.
    • 2007 Miika Nousiainen, Vadelmavenepakolainen, Otava, ISBN 978-951-1-22090-0, pages 127-128:
      Etsin Ritva Miettistä. Nimikylteistä näkee että Ritvoja riittää: Ritva Lindroos, Ritva Lehtinen, Ritva Saarinen, Ritva Nieminen, Ritva Ahokangas ja niin edelleen. On siellä joku Tuulakin joukossa, mutta enimmäkseen yhtiömme palkanmaksu ja henkilöstöasiat ovat Ritvojen käsissä. ( - - - )
      Ja entä kun Ritvat jäävät kymmenen vuoden päästä pois työelämästä? Mistä löytyy työvoimareservi korvaamaan poistuvat suurten ikäluokkien Ritvat? Kuka purkaa Ritva-pommin?
    • 2011 Heli Laaksonen, Peippo vei, Otava, ISBN 978-951-1-25006-7, page 24:
      ei jaks kiältäytyy ko joka metänpuu kysy kummiks mukulalles
      onne
      Ritva, Virpi, Varpu, Urpu, Visa, Vesa, Syränkäpy
      onne
      toivotta
      karhu aa) ja karhu pee).

Declension[edit]

Inflection of Ritva (Kotus type 9/kala, no gradation)
nominative Ritva Ritvat
genitive Ritvan Ritvojen
partitive Ritvaa Ritvoja
illative Ritvaan Ritvoihin
singular plural
nominative Ritva Ritvat
accusative nom. Ritva Ritvat
gen. Ritvan
genitive Ritvan Ritvojen
Ritvainrare
partitive Ritvaa Ritvoja
inessive Ritvassa Ritvoissa
elative Ritvasta Ritvoista
illative Ritvaan Ritvoihin
adessive Ritvalla Ritvoilla
ablative Ritvalta Ritvoilta
allative Ritvalle Ritvoille
essive Ritvana Ritvoina
translative Ritvaksi Ritvoiksi
instructive Ritvoin
abessive Ritvatta Ritvoitta
comitative Ritvoineen

Usage notes[edit]

  • The most popular first name of women born in Finland in 1937-1944 and in 1948.

Anagrams[edit]