alkusointu

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

alku +‎ sointu

Pronunciation[edit]

  • Hyphenation: al‧ku‧soin‧tu
  • IPA(key): /ˈɑlkuˌsointu/

Noun[edit]

alkusointu

  1. alliteration

Declension[edit]

Inflection of alkusointu (Kotus type 1/valo, nt-nn gradation)
nominative alkusointu alkusoinnut
genitive alkusoinnun alkusointujen
partitive alkusointua alkusointuja
illative alkusointuun alkusointuihin
singular plural
nominative alkusointu alkusoinnut
accusative nom.? alkusointu alkusoinnut
gen. alkusoinnun
genitive alkusoinnun alkusointujen
partitive alkusointua alkusointuja
inessive alkusoinnussa alkusoinnuissa
elative alkusoinnusta alkusoinnuista
illative alkusointuun alkusointuihin
adessive alkusoinnulla alkusoinnuilla
ablative alkusoinnulta alkusoinnuilta
allative alkusoinnulle alkusoinnuille
essive alkusointuna alkusointuina
translative alkusoinnuksi alkusoinnuiksi
instructive alkusoinnuin
abessive alkusoinnutta alkusoinnuitta
comitative alkusointuineen

Anagrams[edit]