ansaitsematon

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

ansaita (earn, deserve) +‎ -maton

Adjective[edit]

ansaitsematon  (comparative ansaitsemattomampi, superlative ansaitsemattomin)

  1. undeserved
  2. unearned

Declension[edit]

Inflection of ansaitsematon (Kotus type 34/onneton, tt-t gradation)
singular plural
nominative ansaitsematon ansaitsemattomat
accusative nom.? ansaitsematon ansaitsemattomat
gen. ansaitsemattoman
genitive ansaitsemattoman ansaitsemattomien
ansaitsematontenrare
partitive ansaitsematonta ansaitsemattomia
inessive ansaitsemattomassa ansaitsemattomissa
elative ansaitsemattomasta ansaitsemattomista
illative ansaitsemattomaan ansaitsemattomiin
adessive ansaitsemattomalla ansaitsemattomilla
ablative ansaitsemattomalta ansaitsemattomilta
allative ansaitsemattomalleˣ ansaitsemattomilleˣ
essive ansaitsemattomana ansaitsemattomina
translative ansaitsemattomaksi ansaitsemattomiksi
instructive ansaitsemattomin
abessive ansaitsemattomatta ansaitsemattomitta
comitative ansaitsemattomine

Verb[edit]

ansaitsematon

  1. Negative participle of ansaita.