bijektiivinen

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to navigation Jump to search

Finnish[edit]

Pronunciation[edit]

  • IPA(key): /ˈbijektiːʋinen/, [ˈbije̞kˌt̪iːʋine̞n]
  • Rhymes: -iːʋinen
  • Syllabification: bi‧jek‧tii‧vi‧nen

Adjective[edit]

bijektiivinen

  1. (mathematics) bijective

Declension[edit]

Inflection of bijektiivinen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative bijektiivinen bijektiiviset
genitive bijektiivisen bijektiivisten
bijektiivisien
partitive bijektiivistä bijektiivisiä
illative bijektiiviseen bijektiivisiin
singular plural
nominative bijektiivinen bijektiiviset
accusative nom. bijektiivinen bijektiiviset
gen. bijektiivisen
genitive bijektiivisen bijektiivisten
bijektiivisien
partitive bijektiivistä bijektiivisiä
inessive bijektiivisessä bijektiivisissä
elative bijektiivisestä bijektiivisistä
illative bijektiiviseen bijektiivisiin
adessive bijektiivisellä bijektiivisillä
ablative bijektiiviseltä bijektiivisiltä
allative bijektiiviselle bijektiivisille
essive bijektiivisenä bijektiivisinä
translative bijektiiviseksi bijektiivisiksi
instructive bijektiivisin
abessive bijektiivisettä bijektiivisittä
comitative bijektiivisine
Possessive forms of bijektiivinen (type nainen)
possessor singular plural
1st person bijektiiviseni bijektiivisemme
2nd person bijektiivisesi bijektiivisenne
3rd person bijektiivisensä
Only used with substantive adjectives, -inen adjectives used for comparisons of equality or agent participles.

Derived terms[edit]