enemmistö

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to navigation Jump to search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

enempi +‎ -stö. Coined by Finnish folklorist and linguist Daniel Europaeus.

Pronunciation[edit]

  • IPA(key): /ˈenemːistø/, [ˈe̞ne̞mˌmis̠t̪ø̞]
  • Rhymes: -istø
  • Syllabification: e‧nem‧mis‧tö

Noun[edit]

enemmistö

  1. majority

Declension[edit]

Inflection of enemmistö (Kotus type 1/valo, no gradation)
nominative enemmistö enemmistöt
genitive enemmistön enemmistöjen
partitive enemmistöä enemmistöjä
illative enemmistöön enemmistöihin
singular plural
nominative enemmistö enemmistöt
accusative nom. enemmistö enemmistöt
gen. enemmistön
genitive enemmistön enemmistöjen
partitive enemmistöä enemmistöjä
inessive enemmistössä enemmistöissä
elative enemmistöstä enemmistöistä
illative enemmistöön enemmistöihin
adessive enemmistöllä enemmistöillä
ablative enemmistöltä enemmistöiltä
allative enemmistölle enemmistöille
essive enemmistönä enemmistöinä
translative enemmistöksi enemmistöiksi
instructive enemmistöin
abessive enemmistöttä enemmistöittä
comitative enemmistöineen
Possessive forms of enemmistö (type valo)
possessor singular plural
1st person enemmistöni enemmistömme
2nd person enemmistösi enemmistönne
3rd person enemmistönsä

Antonyms[edit]

Derived terms[edit]

Compounds[edit]