epäitsenäinen

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

epä- +‎ itsenäinen

Adjective[edit]

epäitsenäinen ‎(comparative epäitsenäisempi, superlative epäitsenäisin)

  1. nonindependent

Declension[edit]

Inflection of epäitsenäinen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative epäitsenäinen epäitsenäiset
genitive epäitsenäisen epäitsenäisten
epäitsenäisien
partitive epäitsenäistä epäitsenäisiä
illative epäitsenäiseen epäitsenäisiin
singular plural
nominative epäitsenäinen epäitsenäiset
accusative nom. epäitsenäinen epäitsenäiset
gen. epäitsenäisen
genitive epäitsenäisen epäitsenäisten
epäitsenäisien
partitive epäitsenäistä epäitsenäisiä
inessive epäitsenäisessä epäitsenäisissä
elative epäitsenäisestä epäitsenäisistä
illative epäitsenäiseen epäitsenäisiin
adessive epäitsenäisellä epäitsenäisillä
ablative epäitsenäiseltä epäitsenäisiltä
allative epäitsenäiselle epäitsenäisille
essive epäitsenäisenä epäitsenäisinä
translative epäitsenäiseksi epäitsenäisiksi
instructive epäitsenäisin
abessive epäitsenäisettä epäitsenäisittä
comitative epäitsenäisine