epäolennainen

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

epä- (un-) +‎ olennainen (essential)

Adjective[edit]

epäolennainen (comparative epäolennaisempi, superlative epäolennaisin)

  1. nonessential
    epäolennainen osa — a nonessential component
  2. irrelevant
    epäolennainen asia — an irrelevant issue
  3. (accounting, law) immaterial

Declension[edit]

Inflection of epäolennainen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative epäolennainen epäolennaiset
genitive epäolennaisen epäolennaisten
epäolennaisien
partitive epäolennaista epäolennaisia
illative epäolennaiseen epäolennaisiin
singular plural
nominative epäolennainen epäolennaiset
accusative nom. epäolennainen epäolennaiset
gen. epäolennaisen
genitive epäolennaisen epäolennaisten
epäolennaisien
partitive epäolennaista epäolennaisia
inessive epäolennaisessa epäolennaisissa
elative epäolennaisesta epäolennaisista
illative epäolennaiseen epäolennaisiin
adessive epäolennaisella epäolennaisilla
ablative epäolennaiselta epäolennaisilta
allative epäolennaiselle epäolennaisille
essive epäolennaisena epäolennaisina
translative epäolennaiseksi epäolennaisiksi
instructive epäolennaisin
abessive epäolennaisetta epäolennaisitta
comitative epäolennaisine

Derived terms[edit]