erikoinen

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search

Finnish[edit]

(index er)

Pronunciation[edit]

  • Hyphenation: eri‧koi‧nen
  • IPA(key): [ˈerikoinen]

Adjective[edit]

erikoinen (comparative erikoisempi, superlative erikoisin)

  1. Special, exceptional, out of the ordinary.
  2. Peculiar, odd, strange.
  3. Distinctive, characteristic, particular, typical.
  4. Specific, especial, certain, own.

Declension[edit]

Inflection of erikoinen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative erikoinen erikoiset
genitive erikoisen erikoisten
erikoisien
partitive erikoista erikoisia
illative erikoiseen erikoisiin
singular plural
nominative erikoinen erikoiset
accusative nom.? erikoinen erikoiset
gen. erikoisen
genitive erikoisen erikoisten
erikoisien
partitive erikoista erikoisia
inessive erikoisessa erikoisissa
elative erikoisesta erikoisista
illative erikoiseen erikoisiin
adessive erikoisella erikoisilla
ablative erikoiselta erikoisilta
allative erikoiselleˣ erikoisilleˣ
essive erikoisena erikoisina
translative erikoiseksi erikoisiksi
instructive erikoisin
abessive erikoisetta erikoisitta
comitative erikoisine

Usage notes[edit]

  • In the meaning "specific/especial/certain/own", the stem erikois- of this adjective is often added to the main word instead of the full adjective.

Synonyms[edit]

Derived terms[edit]

Anagrams[edit]