noita
Suomi[muokkaa]
Pronomini[muokkaa]
noita
- (demonstratiivinen, taivutusmuoto) partitiivimuoto sanasta nuo
Substantiivi[muokkaa]
- entisajan ei-kristillisiä ja siksi pahoiksi leimattuja tietäjiä ja magian, noituuden tai kansanlääkinnän harjoittajia
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈnoi̯t̪ɑ/
- tavutus: noi‧ta
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | noita | noidat |
| genetiivi | noidan | noitien (noitain) |
| partitiivi | noitaa | noitia |
| akkusatiivi | noita; noidan |
noidat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | noidassa | noidissa |
| elatiivi | noidasta | noidista |
| illatiivi | noitaan | noitiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | noidalla | noidilla |
| ablatiivi | noidalta | noidilta |
| allatiivi | noidalle | noidille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | noitana | noitina |
| translatiivi | noidaksi | noidiksi |
| abessiivi | noidatta | noiditta |
| instruktiivi | – | noidin |
| komitatiivi | – | noitine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | noida- | |
| vahva vartalo | noita- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset[muokkaa]
1. entisajan pakanallisia ja siksi pahoiksi leimattuja tietäjiä ja magian, noituuden tai kansanlääkinnän harjoittajia
Liittyvät sanat[muokkaa]
Synonyymit[muokkaa]
Johdokset[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]
noidankattila, noidankehä, noidannuoli, noita-akka, noitakeino, noitakonsti, noitarovio, noitarumpu, noitausko, noitavaino, noitayökkönen, pääsiäisnoita
Aiheesta muualla[muokkaa]
- noita Kielitoimiston sanakirjassa
- noita Suomen kielen vanhimman sanaston etymologisessa verkkosanakirjassa
- Artikkeli 1563 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa