fonetiikka

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search

Finnish[edit]

Noun[edit]

fonetiikka

  1. phonetics (study of speech sounds and their representation by written symbols)

Declension[edit]

Inflection of fonetiikka (Kotus type 9/kala, kk-k gradation)
nominative fonetiikka fonetiikat
genitive fonetiikan fonetiikkojen
partitive fonetiikkaa fonetiikkoja
illative fonetiikkaan fonetiikkoihin
singular plural
nominative fonetiikka fonetiikat
accusative nom. fonetiikka fonetiikat
gen. fonetiikan
genitive fonetiikan fonetiikkojen
fonetiikkainrare
partitive fonetiikkaa fonetiikkoja
inessive fonetiikassa fonetiikoissa
elative fonetiikasta fonetiikoista
illative fonetiikkaan fonetiikkoihin
adessive fonetiikalla fonetiikoilla
ablative fonetiikalta fonetiikoilta
allative fonetiikalle fonetiikoille
essive fonetiikkana fonetiikkoina
translative fonetiikaksi fonetiikoiksi
instructive fonetiikoin
abessive fonetiikatta fonetiikoitta
comitative fonetiikkoineen

Related terms[edit]